keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Miten lähellä olikaan onnistua

Kirkkoherran kädet viuhuivat sängyssä ja pyörittivät hanakasti ilmaa. Verhot heiluivat ja lamppu värähteli katossa ja lampun pienet kristallikiteet kilisivät. Ruustinna heräsi kesken makeimpien unien tönimään miestä ja kysyi, mitä ihmeen unta voi nähdä tuollaisen meuhkaamisen kera. Kirkkoherra nousi istumaan ja haroi hiuksiaan ja näytti varsin äreältä.
- Olin juuri saamassa elämäni ensimmäisen kerran Zetorin käyntiin veivistä ja sinä minut kesken herätit.
Miten lähellä se olikaan onnistua.

Ei kommentteja: