Ei ollut kunnolla neljäätoista vuottaan poika täyttänyt, kun jo pyörähti Kaurin oman myllyn jauhinkivi ensimmäisen täyden kierroksensa. Vaikka oli vielä kovin nuori tuo mylläri, oli vartensa kuitenkin vahva ja äänensä matala kuin aikamiehellä. Siksipä ei outo kulkija aina tiennyt melkein lapsella jauhojaan jauhattavan, kun Kauri tälle omia tarinoitaan haastoi ja pakisi ja myllyään käytteli työhön tottunein käsin ja elkein. Eikä ikä olisikaan tuota vilkasta kosken virran vangitsijaa aikuisemmaksi saattanut, kun mielensä oli aikamiehen ja halunsa muihinkin miesten töihin jo kovasti virkeä.
Oli kirjoittanut kirkkoherra kuulleensa Kaurin naimapuuhiin tahtoneensa jo ennen viidettätoista armorikasta ikävuottaan.
Oli kulkenut virran rantaa vaaran kuvetta myllylle asti Pietarin kauniista kaupungista laukkuryssä silkkeineen ja saksineen, neuloineen ja kankaineen, ja mukanaan oli tuolla kiertäjällä ollut kaunis nuorikkonsa, vielä vihkimätön Jekaterina. Muuta nimeä naiselle ei kukaan tiennyt eikä sillä lie merkitystäkään ollut. Olivat silmänsä kohdanneet Kaurin ruskeat silmät ja korvansa kuulleet myllärin matalaäänisiä tarinoita ja kovasti mieltyneet näkemäänsä ja kuulemaansa. Monet tuokiot viipyilivät Jekaterinan haikeat silmät Kaurin komeassa olemuksessa, nousivat kädet kuin ohimennen koskemaan ja kuulivat korvat kaiken, minkä Kauri puheeksi saattoi. Kun kulki kauppias vaaran kupeen pienissä pirteissä ja niihin toveiksi istahti tsaijulle tahi suurukselle, viipyi nuorikko mieluusti myllyn lähellä Kaurin kyljessä. Kun oli kulunut viikko ja vähän toista, yksin lähti laukkuryssä nyrein mielin matkaansa jatkamaan ilman Jekateriinaansa. Ei suostunut nuorikko matkaansa lähtemään, vaan syyksi kertoi mylläriin rakastuneensa ja tälle itsensä luvanneensa. Eikä nostanut kulkukauppias kättään Kauria vastaan, kun vartensa oli hyvin hentoinen ja mielensä liikaa laukkunsa sisällössä. Olisi liian paljon hyvää kauppa-aikaa kulunut mokomasta kiistelyyn. Naisiahan kylissä oli. Jos ei niin vapaita, niin eläviä ja iloisia ainakin.
Kovin eivät mielineet Kauri ja Jekaterina kirjojaan yhteen liittää, vaan elelivät yhdessä miehen ja naisen tavoin. Ei ollut kiire pirttiä rakentaa, kun piti iltaa yötä aamua päivää jauhoja jauhaa ja rakkauden myllyä pyörittää. Vinhasti pyörivät myllyjen rattaat, ja ennen kuin uusi vuosisata vaihtui, syntyi heille ensimmäinen poika, joka Konstaksi kutsuttiin. Jauhettiin armorikasta vuotta 1898. Suistamon kirkonkirjoihin oli suttuisesti ja monisanaisesti kirjoitettu: "Jekaterina (suku tuntematon) ja Gauril Hartikainen ovat ilmoittaneet kautta rantain heille syntyneen poikalapsen, jonka Konstaksi merkitsen kirjaan. Kastanut en häntä ole, kun avioton on. Mutta kastan, jos myllärin mieli muuttuu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti