Pillin huuto oli monisävelinen kuin jäniksenpojan kuolinparkaisu ketun hampaissa. Hevonen korskahti ja nosti muutaman kerran päätään ja reuhtoi suitsia ja puri suu vaahdossa kuolaimia. Se ei ollut koskaan aikaisemmin joutunut kuulemaan kokonaista kaupunkia työn touhussa, menemässä sinne ja tulemassa ties mistä, hakkaamassa lekalla katukiviä ja rautatankoja, ajamassa rautavanteisilla rattailla kipinät sinkoillen.
Yhtäkkiä hevonen nousi etujaloilleen ja työnsi täysiä kärryjä taakse päin ja oli kaatua aisoihin, kun vastaan tuli sinistä savua ilmoille puskien, paukahdellen ja torvi töristen suuri vaunu ilman hevosia. Mies siellä istui ja istui nainen kauniissa kesäleningissään. Kaurin pelästyneet silmät olivat suuret kuin suitsirenkaat ja suunsa apposen auki.
- Jo vain sie taijat pelätäkki tuota.
Tornion kauppamiehiä nauratti, kun he näkivät Kaurin kauhun ja suurten silmien hämmästyksen.
- Net ajavat täälä tuommosella automobiililla.
Oli Kauri kaupunkiin ajaessaan nähnyt hevosettomia vaunuja katujen varsilla, muttei niistä yksikään ollut liikkunut saati sellaista maailmanlopun ääntä pitänyt. Ohut haileansininen pakokaasupilvi leijui vielä ilmassa, kun Kauri ymmärsi hevostaan käskeä eteen päin kulkemaan. Kun pelko ja säikähdys oli tasaantunut, ymmärsi mies haistaneensa ihanaisen haisun kuin puhtaan naisen tuoksun saunan jälkeen. Sen perään oli aivan pakko kääntää päätä ja vetää sieraimiin niin kauan kuin se ilmassa viipyili.
- Se on bentsiinin haju, jonka sie haistoit. Se vie miehen menneshän ko puhthan vitun haju.
Kauri kyseli miehiltä, oliko siinä automobiilissa höyrykone. Tunnin päästä hän tiesi polttomoottorista yhtä paljon kuin Lapin miehet yhteensä. Hän oli ajanut melkein kokonaisen viikon kotoaan Pietariin katsomaan höyrykonetta, mutta olikin kuin suloisen sattuman oikusta melkein törmännyt hevosensa kanssa automobiiliin, jonka voimanlähteenä oli hajuvesi, bentsiini. Ei tarvittu halkoa pesään eikä vettä säiliöön. Sen sai jättää kaivoon juotavaksi tai koskeen kohisemaan. Riitti kun kaatoi punaista bentsiiniä tankkiin ja veivasi moottorin pyörimään. Jo alkoivat puut vilistä ja tuuli ujeltaa korvissa, kun pyörivät kummipyörät ja korskui edessä sen seitsemän hevosvoimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti