Isä Dimitri, tuo Suistamon seudun ortodoksien isä Tentuksi tituleerattu papinturilas istui pöydäntäyteisen kirkonkirjansa ääressä ja tuhersi rivi riviltä mustin sormin jo kellastuneille sivuille seuraavan tsuakkunan.
"Seppä Ontrei kokoaa Gauril Hartikaisen höyrymyllyä ja on metelöinyt kosken partaalla jo kaksi kokonaista viikkoa. Linnut ovat rannoilta hävinneet, kalat joesta kaikonneet ja kurjetkin siipensä oikoneet ja korean kaulansa kaukomaita kohti kääntäneet, kun eivät ole tuon syntisäkin puheita enää kauempaa kestäneet. Ruokottomia ovat veisunsa hällä enkä niitä saata tähän kirjaan ollenkaan kirjoittaa. Jumalan nimessä en sitä kyllä tekisi, mutta tuleviin sukupolviihen vuoksi rohkenen säkeen tahi pari ylös kirjata. Kaihoisalla nuotilla on hänen kuultu seuraavanlaista siivotonta virttä veisanneen:
"Vanha vaari katseli ryppyistä piliä,
sinä senkin kun et siitä jäykäksi siliä.
Jospa kerran sais vielä törkätä tuolla.
Sitten voisinkin ylpeenä miehenä kuolla."
Jumalatonta on tuollaisia lauluja rallattaa eläviihen ihmisten kylissä. Konsta-pojan olen kuullut häneltä oppineen kaik maholliset kirosanat, jotka ihminen ikänään on suomen kauniilla kielellä saati rivoksi ryssäksi ikinä sanonut. Jumala armahtaa lapsen, joka ei puhettansa ymmärrä saati kieltänsä hallitse, mutta kovasti kärventävät Helvetin lieskat tuon seppä Onterein perskarvoja. Tok ihmisten ja Jumalan armorikkaaseen nimeen on sanottava, jotta lienee tuo seppä ahjonsa hiilloksen tulikuumassa loimussa jo esimakua tuonilmaisen alahuoneesta saanut. Tämän tähän nyt kirjoitan pahoilla mielin ja kaikkia noita maallisia ja ruokottomia sanoja Jumalalta anteeksi pyydellen en niinkään sepän, vaan oman kuolevaisen sieluni takia ja pelastukseksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti