Kovin pitkälle päivään eivät seppä Ontrein synnit painaneet isä Tentun kumaraisia harteita, vaan jo kirjan kiinni pantuaan käveli hän nykivin askelin kohti pyhien juomien kellaria, katsoi sieltä itselleen sopivan kokoisen butilkan ja yhdellä siemauksella tyhjensi sen tyhjään vatsaansa, röyhtäisi imelän maun mahastaan maailmalle, pyyhkäisi kämmensyrjällään takkuista partaansa, maiskautti kuivahtaneita huuliaan kahdesti kuin suloisen kirkkoviinin makua muistellen. Pysähtyi hetkiseksi aivan paikalleen kuin asiaa harkiten ja kumaraan kääntyen astahti askeleen ja jatkoi kävelyä kirkkopihan poikki aina kultaa kimaltavan ikonostaasin eteen. Ei kukaan häirinnyt hänen oloaan saati aatoksiaan. Ristin merkin muutamaan kertaan tehtyään kumarsi mies Jumalansa kuvalle, suuteli kuin ohimennen hopeariisaista ikonia, pysähtyi vielä keskelle lattiaa kuin muistelemaan ja sanoi sitten ääneen: "Mie lähenkii Kaurin myllyy kassomaa. Vot hosboti niihä mie teenkii."
Ei kiinnostanut isä Tenttua sen enemmän Kaurin mylly kuin seppä Ontrein riettaat rallit. Vaan olipa kaunis Jekaterina sotkenut myös kirkonmiehen aatokset niille teille, että oli pitänyt monena mustana ehtoona papin Jumalaltaan anteeksi pyytää maallisia aatoksiaan ja viehtymystään Kaurin kauniiseen Katriinaan. Miten olikaan hän luvannut pysyä maallisista himoistaan iät kaiket erillään ja elää vain Jumalalle pyhitettyä, vaatimatonta elämää kirkkonsa suojissa ja miten hän nyt päivästä toiseen ajatteli vain myllärin vihkimätöntä vaimoa. Ei ollut isä Dimitrin synti jäänyt pelkästään muutamaan lihankaipuiseen ajatukseen tai sydämen himoon, vaan oli ruumis vaatinut aatoksista osansa. Häpeillen oli isä Tenttu kulkenut niinä aamuina jumalanpalvelukseen ja pyyhkeillyt käsiään kuluneen ja likaisen kaapunsa vaatteeseen kuin peittääkseen suuren syntinsä itse kaikki näkevältä Jumalalta. Muisti, miten hän nuorena munkkina oli keljassaan ajatellut kotikylänsä nuoria naisia ja kauniita poikia. Muisti, miten hän monta kertaa olikaan pakottanut kätensä ylös rukoukseen ja irrottautumaan maallisen majansa jäykästä lihasta ja muisti myös sen, miten monta kertaa olikaan antanut ajatuksilleen periksi ja matkustanut mielitiettyjensä kanssa kuohuville koskille asti.
Oli rauhoittunut isä Tentun elämä jo vuosikymmeniksi tyveneen virtaan kuin vene ilman soutajaa. Ei kaivannut hän rukoustensa lisäksi muuta virikettä kuin tuohusten teon ja viinin käyttämisen. Kun oli vähän valoa ja paljon viiniä, elämä saattoi kääntyä kaikessa rauhassa iltapäivästä illaksi ja viimein taittua pimeäksi, sysimustaksi yöksi. Oli elämänsä samanlaisten päivien pitkä nauha eikä tuon nauhan helmistä yksikään ollut toistaan suurempi tai pienempi, ei kirkkaampi tai himmeämpi. Mutta kun näki hän ensimmäisen kerran Kaurin kauniin Jekaterinan, laittoi pappi pitkästä aikaa airot hankaimiin ja alkoi soutaa mielessään vähän vastavirtaan.
- Mie lähenkii Kaurin myllyy kassomaa. Vot hosboti niihä mie teenkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti