Kaukana maailmalla koneet kävivät jo kuivallakin maalla pelkän höyryn voimalla. Kauri oli kuullut puhuttavan noista mahtavista masiinoista, joiden kitaan työnnettiin halkoja, ja kuuman veden paineella sitten koneet ryskivät ja jopa liikkuivat kuin hevoset pitkin maita ja mantuja. Kosken partaalla istuissaan mies mietti, miten paljon mukavampaa olisi jauhaa jauhot lauhoilla mailla varsinkin talvisaikaan, kun kylmä höyry tunki puseron alle ja sai lihaksen vilusta värisemään. Voisiko sellaisen tulipesän yllä porisevan kattilan saada valjastetuksi myllyä pyörittämään.
Valvoi mies pitkiä öitä, kuunteli poikiensa ynähtelyjä ja yskähtelyjä, varoi kääntyissään herättävänsä vieressään maannutta Jekaterinaa, näki mielessään valtavan rautapadan ja sen alla rätisevän punakeltaisen tulen, korkeat liekit, pihisevän höyryn ja pyörivät rattaat. Aivan tarkkaa kuvaa hänellä ei ollut, miten höyry niitä rattaita pyöritti ja miten niiden vauhtia hillittiin. Eikä se tärkeintä asiassa ollutkaan. Hänen ei tarvinnut vielä asiaa yltä ympäri ymmärtääkään, kunhan vain tiesi, että jollakin muullakin keinoin saattoi myllynkiveä pyörittää kuin vesirattaalla, jonka voima väheni, kun koskesta keskikesällä vesi kävi vähiin tai pysähtyi kokonaan talven paukkupakkasiin.
Aamuöisin nousi Kauri ylös, kasteli kessunsa laukkuryssältä ostamallaan hyväntuoksuisella öljyllä, haroi ja hämmenteli rouhetta, haisteli sen makeaa tuoksua ja levitteli kessuriiveet uuninreunalle kuivahtamaan. Hiljaista oli miehen työ, mutta päässä jyrisivät monenlaiset koneet, pyörivät rattaat, iskivät vasarat ja jauhoivat kivet, remmit läpsyttivät ja humisivat ja rautainen vauhtipyörä lapatti remmin alla kuin märkää säkkiä olisi laudalla hakattu kaksin käsin. Kaurin korvat olivat kuulleet monenlaista tarinaa ja vaikkei hän ollut kuunaan nähnyt minkäänlaista muuta konetta kuin vesimyllyn, hänen päässään piirtyivät kuvat selkeiksi ja kauniiksi kuin olisivat siinä uunin edessä valmiina olleet. Kun hän paineli vuoroin peukalollaan, vuoroin etusormellaan kessuja tiiviiksi piippunsa kyhmyiseen koppaan, kun nosti hehkuvan kekäleen uunista ja sytytti piippunsa, päätti hän lähteä Pietariin konetta katsomaan. Siellä niitä oli, jotka vaunuja pitkin teitä kuljettivat, jotka kutoivat kangasta, jotka jauhoivat jauhot ja saivat laivat seilaamaan. Sellainen kone oli nähtävä ja sellainen kone oli kotiin tuotava myllyn permannolle jyskämään. Pietarissa elettiin nykyaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti