- Sie kun se olet noihe sarvipäihe asiantuntija, kerro miule, onko vasan synnyttävällä porolla sarvet.
Kirkkoherra oli hetkisen vaiti ja muisteli kaikkea lukemaansa ja pirteissä kuulemaansa, muttei keksinyt vastausta Kaurin kysymykseen. Olivat Tornion miehet Pietarissa kertoneet Kaurille, että kun poronsarvea jauhoksi jauhoi, siitä saattoi mies saada sellaiset lemmen voimat, että sai sillä haarakosken kuohumaan vaikka kallion läpi. Ja että naarasporon sarvet ne vasta väkeviksi tekivätkin.
- Jo vain kun siemaset sieraihmen vaatimen sarven pöllyä, noussee kalu pysthön ko iliveksen häntä. Jako sie tainakan sarhveen kielenpään saatat, sie et paskale taivu kahthen viikhon.
Parta tutisten ja ryppyiset kädet täristen pappi käänsi selkänsä Kaurille ja käveli tiehensä niiltä sijoiltaan. Mutisi mennessään ja mustan kaavun helma heilahteli kiivaasti ja sai ruohon lakoamaan.
- Kiusaa se perkele, Pietarin nähnyt. Mie sen synnit ylös kirjoitan.
Ei ollut Soanlahden pitäjässä poroa kukaan nähnyt. Vaan kiinnosti Kauria kovin tuo Lapin miesten tarina. Hänellähän oli valmis mylly, ja sen kivet jauhoivat niin jyvät kuin sarvetkin, jos niikseen tuli. Olipa kuullut hän monenkin miehen myllyllä huoltaan mokomasta asiasta purkaneen, kun ei oikein enää mieheksi miehestä ollut, ei naisen kaveriksi ollenkaan. Synkät olivat nuo tarinat usein, kun mieli vielä paloi peistä kalisuttamaan, vaan kovin oli voima poissa sitä tanassa pitämään. Oli kuin olisi puista puukkoa tupessa pitänyt tai kalanruodon naskaliin pistänyt. Tilansa ne täyttivät, mutteivät oikeaan työhön enää kyenneet. Ei vuollut puinen puukko kirveenvartta, ei lävistänyt kalanruotoinen naskali saapasnahkaa. Vaan olivat Tornion miehet sellaisen konstin Kaurille kertoneet, että päätti mies poron sarvet etsiä vaikka suon silmästä.
Sarveton oli hirvilehmä ja siksi ajatteli Kauri pohjoisen poikien huulia vain tuulen heiluttaneen vailla minkäänlaista todenperää. Mutta hyvin saattoi poroemällä sarvet olla ja jos niissä sellainen taikavoima oli kuin miehet olivat kauniin Pietarin mustaa olutta särpiessään kertoneet, piti sellaiset jauhettavaksi hakea vaikka Lapin tunturilta, jotta sai sarvet jauhoksi asti ja murheellisten miesten miekat moikamaan ja tapparat tukevasti tanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti