Avasin viinakaapin oven. Pieni toukka katsoi minua suoraan silmiin hyvin häijysti hymyillen. Sillä olisi ollut varmasti kivi tai puukko tai kenties automaattiase kädessä, jos sillä olisi ollut kädet ja jos niin pieniä murhavälineitä ylipäätään olisi ollut olemassa. Pahansisuisesti se minua katsoi. Teki mieli sulkea ovi, mutta en kuitenkaan malttanut, vaan halusin nähdä enemmän.
Siirsin lahjaksi saamaani konjakkipulloa ja sen takaa paljastui korttirinki. Siinäkin olisi korttia isketty pöytään, jos vain madoilla olisi ollut kädet, joilla korttia iskeä. Nyt oli vain se rinki. Kovasti siinä mölyttiin ja heiluttiin. Laitoin konjakin takaisin paikoilleen. Vilkaisin vielä Bacardi-pulloa ja hämmästyin. Sen korkki oli kierretty auki ja viskattu kaapin pohjalle. Ympärillä luikerteli toistakymmentä humalaista viinamatoa enemmän tai vähemmän vihreänä. Juhlat olivat loppupuolella. Sen näin kaapin pohjalle hujan hajan heitellyistä kauraryyneistä ja vehnäjauhoista ja leivänmuruista. Niitä oli pitkin yötä kannettu viereisistä kaapeista juhlapaikalle, ja nyt koko viinakaappi näytti kaatopaikalta. Pienten matkamuistopullojen rivistön edessä makasi kolme valkoista matoa kuin kuolleina, mutta kun katsoin niitä lähempää, niiden rinnat kohoilivat ja selässä olevat ohuet siimanvalkoiset karvat värähtelivät. Yksi madoista nousi nopeasti ylös ja alkoi heilua minua päin ja sen silmät kiiluivat pelottavasti. Olin viimeinkin nähnyt sen kuuluisan viimeponnistuksen, josta työväki joskus niin kiihkeästi lauloi.
Nostelin pullot kaapista tiskipöydän altaaseen ja laskin tulikuumaa vettä päälle. Sumutin kaapin täyteen hyönteismyrkkyä, odotin hetkisen ja lakaisin lamaantuneen ja osin jo kuolleen juhlakansan rikkakihveliin ja kannoin ulos, kippasin koko joukon jäteastiaan. Sieltä alkoi kuulua armoton rapina ja kapina ja kolina ja suihke. Jos vain madot olisivat osanneet huutaa, sieltä olisi kuulunut: "Tässä putkassa ei oo ennen oltukaan."
Onneksi aivan oikeasti noita viinamatoja ei ole olemassa, sillä sitä ei ekosysteemi taitaisi kestää. Jauhomadot vielä menevät. Ne kun sotkevat vain ne jauhot - ja koko yhden talouden varastoon hankitun elintarvikesysteemin. Mokomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti