Kaksi ihmistä, sinä ja minä, hän ja hän, he ja nuo ja ne sanoivat kerran: "Tahdon", kunnes kuolema meidät, hänet, he ja nuo ja ne erottaa ja niin edelleen. Olimme sopineet, että matkaa tehdään kukin tavallamme millimetrein, senttimetrein desimetrein, metrein.
Rakennettiin talo, ostettiin osake, laitettiin pätkä rivitaloa, omistettiin, vuokrattiin, maksettiin kuukausierissä, lainattiin, säästettiin, tuhlattiin, hävitettiin, myytiin, ostettiin taas.
Synnytettiin, kasvatettiin, sodittiin, puolustettiin, hävittiin,haudattiin, rakennettiin alusta taas. Kasvettiin itse aikuisiksi aivan, sairastettiin, tervehdyttiin. Ja taas kaksi ihmistä, omat ja hänen ja hänen, heidän ja noiden ja niiden lapset sanoivat kerran:"Tahdon", kunnes kuolema joskus heidätkin kaukana tulevaisuudessa erottaisi.
Vanhennuttiin, vaivaistuttiin, heikennyttiin. Oltiin kauan sitten sovittu, että matkaa tehtäisiin yhdessä millimetrein, senttimetrein, desimetrein, metrein. Piti kuitenkin lähteä vanhainkotiin, kun päättäjä päätti ja itsekin huomasi, että yksin, kaksinkaan ei jaksaisi. Mutta ei ollut kahdelle tilaa yhdessä talossa, vaan piti laittaa toinen toiseen ja toinen toiseen. Vanhukset olivat oppineet kansakoulussa, että pituusmitat tulevat lyhimmästä pisimpään: millimetri, senttimetri... Niinhän ne aina kulkevat tosin kaikki mitat: inhimilli, senttimilli, desimilli, milli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti