Kirkko, luostari, temppeli, kappeli. Noiden pitäisi olla Jumalan huoneita. Jurtta, iglu, omakotitalo, rivitalo, kerrostalo, tiipii. Noiden pitäisi olla ihmisten huoneita. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen eli kaikkien noiden yllämainittujen pitäisi siis olla sekä Jumalan että ihmisen huoneita. Mutta minä olen päivä päivältä aina vain varmempi, että nuo kaikki ovat vain ihmistä varten, ihmisen egoa varten, ihmisen pätemistä varten eikä niillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
Jumala on kaikkivaltias ja Väinö Linnan mukaan myös kaukaa viisas. Kaukaa viisas Jumala ei tarvitse itselleen sijaa, ei tilaa, ei majaa, ei pajaa, ei bajamajaa. Jumala ei palellu pakkasella eikä kastu sateella, ei hyydy hankeen eikä juutu mutaan.
Tapasin aamulla entisen nunnan, naisen, ihmisen, joka oli viettänyt 17 vuotta elämästään, parhaasta nuoruudestaan saksalaisessa luostarissa, Jumalan huoneessa tai paremminkin Jumalan huoneistossa. Olihan siellä ollut pari sataa muutakin nunnaa. Luostarin johtajatar oli ollut sangen saksalainen: nunnat eivät saaneet ilmaista mielipiteitään ääneen toisille nunnille, jos näitä mielipiteitä ei ensin ollut hyväksytetty johtajattarella. Ja hänen luokseen oli ollut vaikea mennä. Seitsemääntoista vuoteen tuo tapaamani nunna ei ollut käynyt hyväksyttämässä yhtään mielipidettään. Jumalan huoneessa toteltiin jumalansanaa. Ja Jumala rakasti, jos olit kiltti.
Sain lisää uskoa, ettei Jumala tarvitse omia huoneita. Ihminen käyttää niitä kuitenkin aina väärin. Ihminen ei opi koskaan ehdoitta rakastamaan, ei niinkuin Jumala haluaa. Siksi on parempi, että Jumala asuu ulkona, pelloilla, puissa, ruohossa, puroissa, joissa, merissä, taivaalla, avaruudessa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Joskus on pakko käydä bajamajassa, vaikka haju niissä onkin aivan hirveä. Mutta festivaaleilla ei usein ole muuta mahdollisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti