Naapurin isä oli ollut sodassa ja hän säilytti ilmatorjuntatykin hylsyä lipaston laatikossa. Ihan tarkasti en sen hylsyn kokoa muista, mutta aika iso se oli, ehkä noin 15 senttiä pitkä ja kolme, neljä senttiä paksu. Päätettiin poikien kanssa tehdä siitä kunnon pommi. Ja piru vie tehtiinkin.
Saman lipaston eri laatikossa oli tarvittavassa määrin ruutia, kun talon metsämiehet täyttivät haulikon patruunat itse. Mistä lie jäänyt kymmenen sentin pätkä tulilankaa, mutta se riitti meille vallan mainiosti.
Keräsimme vermeet kasaan ja lähdimme meidän liiterille lataamaan hylsyä. Hylsy täytettiin melkein täyteen ruudilla ja katsottiin, että tulilangan pää tuli kosketuksiin ruudin kanssa ja aloimme töskätä hylsyn päätä kiinni kirveen hamaralla liiterin kivijalkaa vasten. Se oli miesten hommaa. Heikkohermoinen olisi tuossa työssä saattanut alkaa hikoilla, mutta meitä kiinnosti paljon enemmän jo seuraava vaihe kuin mahdollinen käsiin pamahtaminen.
Tulilankaa jäi näkyviin sormen mitta. Juostiin keskelle peltoa ja kaivettiin hylsy maahan niin, että vain tulilangan pää pilkisti nurmen seasta. Minä olin joukon nuorin, kuusivuotias ja minulle annettiin reilu kymmenen metriä etumatkaa ladolle. Vanhemmat pojat sytyttivät tulilangan. Juostiin ja päästiin ladon taakse suojaan. "Maata näkyvissä!" Joku huusi ja isohko köntsä mustaa maata viiletti kohti korkeuksia. Pommi onnistui täydellisesti ja jokainen meistä ehti ladolle asti. Parinkymmenen metrin päähän. Todistimme joukolla, että kymmenen senttiä tulilankaa riittää hyvin kahdenkymmenen metrin karkumatkalle. Tuosta ei kotona paljon jälkeenpäin juteltu. Kuopasta tuli sen verran syvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti