Katsoin eilen Salamasotaa, miten kirjailija Hannu Salamalle tongittiin vankeustuomio jumalanpilkasta (Jumalan pilkasta), kun hänen Juhannustanssit-teoksensa roolihahmo oli äitynyt ääneen mietiskelemään taivaallisia kovinkin maallisin ja kirkottomin sanakääntein. Ymmärrän, että kyseessä oli detaljeiltaan ja varsinkin näyttelijäsuorituksiltaan tunnefiktiivinen kertomus, mutta silti saattelin tuon kirjailijan perheen yhteisen ahdistuksen ja tulevaisuuden pelon omaan yöuneeni.
Minulle hyvin tuttu henkilö hyvin kaukaa omasta varhaisnuoruudestani tuli uneeni ja käyttäytyi uhkaavasti. Tuon (ilmeisesti vain sekuntien mittaisen) unen aikana tunsin vanhan pelon, varuillaanolon, ahdistuksen ja tuskan tunteen, joka ei ollut muuttanut näitten vuosikymmenten aikana muotoaan lainkaan (unen yksityiskohdat sensuroitu kustantajan toimesta). Minussa täytyy siis olla file, kansio, johon tuo (nuo) tapahtuma (tapahtumat) on taltioitu ja tietty ärsyke nostaa sen esiin kuin tietokoneelta. Minussa on pelon jälki. Minussa on pelkokansio. Onnekseni se ei ole open file - vai onkohan se sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti