Torille ilmestyi joulukuusi: korkea ja komea - ja yksinäinen. Monta päivää se seisoi betonijalallaan eikä kukaan siihen katsettaan luonut. Sen oksat olivat tyhjät ja tuuli heilutteli vähäistä naavaa ja värisytteli lehväoksistoa hiljakseen. Joulu lähestyi ja seuraavana päivänä olisi jouluaatto, mutta kuusi oli ja pysyi tyhjänä vailla valoja ja koristeita. Mieleeni tuli satu, jossa yksinäinen kuusi juuri ennen jouluaattoa saisi kuin saisikin koristeet ja kauniit ja värikkäät lamput oksilleen ja kaikki tanssisivat kuusen ympärillä ja laulaisivat iloisia joululauluja.
Läksin mieli täynnä joulumieltä kauppaan koristeita ostamaan. Ostin muovilaatikollisen kullanvärisiä palloja, mutta laitoin kuusen oksalle vain yhden pallon roikkumaan. Ajattelin, että se sytyttäisi kaupunkilaisten joulumielen ja itse kukin kävisi pallon innoittamana laittamassa koristeen kerrallaan kuuseen ja näin vähitellen meillä olisi torin reunalla riemukas ja kaunis ja saduniloinen joulupuu.
Joulu tuli ja menikin. Ajoin seuraavana arkipäivänä töihin ja katsoin kuusta. Se seisoi ypöyksin torin reunassa betonijalallaan vähän kallellaan. Se oli aivan tyhjä. Oksalle laittamani kultainen pallo oli poissa. Se oli varastettu. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti