Nuori mies painaa toista samanikäistä miestä kurkusta katuun ja hakkaa päätä asfalttiin. Poliisi ajaa paikalle ja erottaa toisiaan kurmottavat miehet ja taluttaa nämä autoon. Muutaman viikon kuluttua asiaa käsitellään oikeudessa ja molemmat saavat tuntuvat sakot sekä kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Ei auttanut nuorten miesten puolustuspuheenvuoro:
- Herra oikeuden puheenjohtaja. Istuin Ranen kaa tos Hämeenkadun Kakadussa ja esitin sille et se vois ostaa multa helevetin hyvän kellon. Se sano et se vittu mitää kelloo tarvii. Mä sanoin sille et vittu noin hyvän kellon tarvii kuka vaa. Ei semmosta pimeetä kulkijaa viel maailmaa oo syntynykkää, joka ei tollasta rolexii haluis ranteessaan kantaa. Se vittu sano mulle et voit työntää anuksees sen sun rantarolexin. Mä sii vähä hermostuin ku se haukku mun rolexii vaik se tasan tarkkaa ties, että se on aito. Mä sain se yhelt nokialaiselt huoralt ku ei sillollu maksaa mulle... tai siis se oli vähän pystys noit vuokrii ja sellasii. Mä tempasin tota Ranee turpaan siin tiskil ja sit lähettii jo kadulle vähän koittaa vittu. Sit siihe tuli jotai kusipäitä poliiseja välii vaikkei sii mitää ollu. Ei meil siin mitää henkilökohtast ollu. Kato asiat vaa vittu riiteli.
Noin. Minua on monesti askarruttanut tuo riitelevien asioiden probleema. Varsinkin poliitikoilla on tapana aina sanaharkan päätteeksi todeta, etteivät he siinä riitele lainkaan, vaan asiat riitelevät. Höpön löpö. Jos laitat kaksi rakennuskaavaluonnosta pöydälle, voit odottaa hamaan maailman tappiin asti, eikä siinä pöydällä poikkipuolista sanaa sanota. Mutta laitahan kokeeksi noiden papereiden ympärille pari ihmistä. Ketkäs ne siinä sitten riitelevät: asiat vai ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti