Paikkakunnalla vaikutti pappi, joka oli kuuluisa jääräpäisyydestään ja pinttyneistä tavoistaan. Eli ei kai kovinkaan erikoinen pappi. Häntä kiinnosti eritoten raamatun taistelut ja niistä hän puhui mielellään. Ehkä ura oli kiihkeinä nuoruuden vuosina jostakin syystä vahingossa tai painostuksesta lipsahtanut maallisten sotajoukkojen käskemisestä taivaallisten sotajoukkojen ylistämiseen ja maallisen seurakunnan paimentamiseen, mene ja tiedä. Lukemattomat olivat ne koulujen päättäjäiskirkonmenot ja kevätjuhlat, jossa filistealaiset taistelivat Israelin kansaa vastaan tai jossa israelilaiset kokoontuivat Saulin johdolla Elanlaaksoon ja järjestäytyivät puolestaan lyömään filistealaiset. Lapset katsoivat tuolistaan saarnaavaa pappia silmät suurina ja ymmyrkäisinä. Suvivirttähän sinne tultiin laulamaan ja nyt oltiin taistelun melskeessä vierailla mailla.
Toinen häntä kovasti kiinnostava ja virikkeitä antava teema oli lihanhimo. Usein kuultiin hänen varoittelevan ihmisiä liiallisesta halusta olipa kuulijakunta millainen tahansa. Seurakunnassa järjestettiin pakanalähetysseurat ja myös noissa seuroissa pappi oli puhumassa - seurakuntansa paimen kun oli. Tunnin verran hän puhui lihanhimosta ja irstaudesta ja masturbaation ihmistä turmelevasta vaikutuksesta. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus saivat säkenöivän tuomion.
Puheen loputtua huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Paikalla oli kymmenkunta naisihmistä. Nuorin heistä lähenteli kahdeksaakymmentä ja vanhin oli täyttänyt jo 95 vuotta. Keppiinsä tukeutuen vanhin seurakuntalainen pyrki vapisevin käsin ylös penkistä ja tuumasi leppoisasti värisevällä äänellä: "Tuo tuli tarpeeseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti