Kaivan taskustani hotellihuoneen avaimen. Työnnän sen lukkoon, mutta ovi ei aukea.
Keikka päättyi tunti sitten. Istumme takahuoneessa ja nautimme isäntämme antimista palan kerrallaan. Maailma näyttää mukavalta ja tuntuu hetki hetkeltä pakenevan kohti ikuisia tähtisumuja. Nauru kuuluu jo kaukaa Jupiterin takaa. Venus pyörähtää akselinsa ympäri, Pluto haukkuu luuta tai jotakin muuta, Merkurius hyrisee kaikkia neljää tahtiaan, Mars matkaa aina ajallaan, Saturnuksen renkaat heiluvat korvissa ja vihreät miehet virittävät soittimiaan. On aika astua rakettiin ja poistua uusiin sfääreihin.
Avain putoaa lattialle. Se näyttää narikkalapulta ja onkin narikkalappu. Sillä ei huoneeseen pääse, sillä ei lukko aukene, sillä ei sänky kutsu.
Puhelin soi. Joku pyytää jatkoille. Lupaan mennä, mutta levähdän kuitenkin ensin hetkisen.
Minulla on kuuma. Aamu sarastaa ja aurinko työntää säteen silmään takaraivoon asti. Olen riisunut kenkäni kuitenkin. Termostaatti on varmaan rikki tai liian suurella, koska huone on tulikuuma, hikinen, väsyttävä, raastava, särkevä... Minua väsyttää ja on huono olo. Kuuma hotelliyö on vaatinut lähes kaiken. Sydän kuitenkin vielä lyö. Lyö, ei lyö, lyö, ei lyö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti