Tienvarressa seisoo viitta: Eränkävijöiden maja 500 m. Eränkävijät ovat sitkeää porukkaa. Ne menevät tiettömien taipaleitten taakse mukavuuksia karkuun, laittavat nuotion synkkään metsään ja paistavat langalla kuristamaansa teertä tai riekkoa, keittävät nokipannulla mustat kahvit ja käyvät riu'ulla tekemässä tarpeensa sammalikkoon ja pyyhkivät jälkeiset ruohotupolla tai pikkuotuksia vilisevällä sammalella, rakentavat laavun ja peittelevät itsensä yöksi kuusenhavuilla. Ja raapivat sammalesta irronneita pikkuötököitä takapuolestaan aamuun asti. Eränkävijät heräävät aamulla aikaisin, keittävät taas uudet mustat kahvit ja katsovat tähdistä tai auringosta tai muurahaiskeon sijainnista suunnan ja lähtevät pakit kalisten ja reppu keikkuen vielä syvemmälle korpeen sivistystä karkuun. Minusta sellainen on aina ollut vähän outoa.
Ihmiskunta on ponnistellut heti kävelemään opittuaan mukavan ja leppoisan elämän eteen. Minä arvostan noita ponnisteluja hyvin suuresti. Siksipä noiden esi-isien muistolle ja kunniakseen haluankin perustaa eränkäymättömien huoneiston keskelle kaupunkia hyvien liikenneyhteyksien äärelle taksitolpan viereen. Siellä voi keittää kunnon kahvit vain kytkintä napsauttamalla, laittaa valot päälle kaukosäätimellä ja himmennellä niitä tunnelman ja mielialojen mukaan. Jos nälkä yllättää, voi soittaa lähimpään pitseriaan ja tilata pitsan kolmella täytteellä ja useammallakin, mikäli siltä tuntuu. Ja kun vatsa vaatii tyhjentämistä, voi istahtaa mukavasti esilämmitetylle pöntölle, joka askareitten jälkeen pesee ja huuhtelee ja kuivaakin miellyttävästi. Yön voi nukkua pehmeällä moottorisängyllä ja lähteä taas aamusella reippaana ja virkeänä taksilla asioita hoitamaan. Ja jos niin hullusti käy, että jossakin vaiheessa alkaa kaipailla kesämökkielämään, laitetaan vain pyörimään vanha video. Siinä mies levittelee nivusiinsa kortisonivoidetta puremien lievitykseksi. Ulkohuussin ympärillä pörrää musta pilvi sorsan kokoisia paarmoja liha-ateriaa vailla.
Käsittämätöntä on, että joku voi haikailla ulkohuussin perään. Tuon eränkäymättömien huoneiston jäsenhakemuksessa on kysymys, kaipaako hakija usein/joskus/harvoin/ tuskin koskaan/ei varmasti koskaan ulkohuussia. Jos kaipaa, jäsenanomus hylätään. Ihminen on silloin täysin vieraantunut alkuperäisestä mukavuudentavoittelusta. Hänen kohdallaan evoluutio on mennyt pilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti