Kalervo on jääkiekkoilija. Hän ei ole koskaan lukenut ainuttakaan kirjaa eikä kirjoittanut riviäkään, jos peruskoulun ainekirjoituksia ei kirjoitukseksi lasketa. Koulussa hän pakosta kirjoitti "sitten me Ripen kaas mentiin...sitten me Ripen kaas luisteltiin..." -tarinoita. Noista seikoista huolimatta Kalervo on Suomen luetuin mies.
Harrikka pamahtaa tulille. Veekone tärisee ja paplattaa muhevasti ja Kalervo polkaisee vaihteen päälle ja kaartaa kaupungin kaduille. Kohta moottori alkaa nykiä ja muutaman sadan metrin nykivän ajon jälkeen matka katkeaa kadun varteen. Auton ikkuna avautuu ja nuori nainen ottaa kuvan pyöränsä vieressä kyyköttävästä Kalervosta. Seuraavan päivän iltapäivälehdessä on kuva ja vähän tekstiä. Ihmiset lukevat muutaman rivin ja kohta sanovat, että semmoisia ovat harrikat. Ne paskat eivät kestä mitään. Kalervo oli unohtanut avata bensahanan.
Housut ovat puhki. Kalervo päättää mennä kauppaan vieraassa kaupungissa. Hän pysähtyy kadun varrella seisovan naisen viereen ja tarttuu tätä kevyesti olkapäästä. Kysyy, missähän mahtaa olla lähin housukauppa. Nainen kertoo. Kalervo huomaa, että nainen on raskaana ja taputtaa hellästi naisen vatsaa ja toivottaa onnea odotukselle. Joku näkee ja ottaa kamerakännykällään kuvan. Seuraavan päivän iltapäivälehdessä on kuva jääkiekkoilijasta ja hänen raskaana olevasta salarakkaastaan.
Kalervo ei ole koskaan kirjoittanut riviäkään. Silti häntä luetaan enemmän kuin yhtäkään suomalaista kirjailijaa. Rivien välien tarinat ovat best sellereitä, ja niistä riittää puhumista kuin radiossa katsomista. Joku kysyi pieneltä pojalta, kumpi on parempi, radio vai televisio. "Radio" , vastasi poika. "Siitä näkee paremmin."
Onneksi Kalervo ei osaa kirjoittaa. Eikä paljon lukeakaan. Jääkiekko on miesten peli, jota katsotaan numeroidulta penkkiriviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti