Sanotaan, että ihmisen elämällä on tarkoitus. Hmmm. Saattaa sillä ollakin, mutta "eppäillä tuota soppii". Hyvällä elämällä voisi hyvin ollakin tarkoitus tehdä myös muiden elämä mukavaksi ja onnelliseksi, mutta katsotaanpas sitten toista ääripäätä.
Afrikassa syntyy lapsi, joka kuolee nälkään kolmikuukautisena. Mikähän hänen elämänsä tarkoitus oli?
1. tuottaa syntymällään iloa nälkää näkevälle äidilleen
2. herättää hänessä lyhytaikainen toive mahdollisesta vanhuuden turvasta, eläkkeestä
2. rikastuttaa hautausurakoitsijaa
3. ruokkia tietäjää tai parantajaa, joka kuitenkin epäonnistui
4. jokin muu tarkoitus, mutta mikä
5. antaa seuraavalle syntyvälle lapselle mahdollisuus jakaa se vähän ruoka, jota kenties alkaa jostakin siunaantua
Jos jokaisella elämällä pitäisi olla tarkoitus, miksi toisella on mukavampi tarkoitus kuin toisella. Mitä pahaa ovat tehneet ne, joiden tarkoitus on tuottaa surua tai murhetta tai jotka joutuvat uhraamaan sen ainokaisen elämänsä vain ollakseen jonkin tulevan tapahtuman tarkoitus, ruutipanos kiväärin piipussa, dynamiitin nalli, tulitikun rikki tai raapaisupinta. Missä nämä tarkoitukset jaetaan?
Taivaassa? Voiko meistä joku olla niin ilkeä, että voisi kuvitella Jumalan ennalta määräävän elämän tarkoitukseksi kärsiä, kärsiä, tulla kiusatuksi, kärsiä sillä aikaa, kun toinen viettää mukavaa elämää ja rakastaa ja tulee rakastetuksi. "Eppäillä tuota soppii."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti