Halusin syödä ulkona. Menin siis Siwaan, ostin italianleivän ja asiakkaani pullottamaa hiilihapollista lähdevettä ja kävelin torin laidan sammuneelle suihkulähteelle syömään. Aurinko paistoi ja oli iloinen mieli. Tuskin ehdin pullon avata (tssiiiiiihhh), kun minua lähestyi vanha rouva. Sanoin hänelle päivää. Hän katsoi minua tarkasti ja kysyi, kuka olen. Esittelin itseni. Rouva sanoi, ettei tunne minua ja vastasin, etten minäkään häntä, mutta päivää halusin sanoa, kun niin liki toisiamme kerran oltiin. Mutta jo minuutin kuluttua olimme ystäviä ja jaoimme osan iloa ja hyvin suuren osan murhetta. Hän oli etsimässä torilta poikaansa, joka oli kadonnut juopottelemaan jonnekin. Sanoin, etten ollut häntä juuri sinä aamuna nähnyt, vaikka muita alan miehiä torin laidan puupenkeillä istuikin. Ilmeisesti ruokailuni oli kiinnittänyt hänen huomionsa, kun ei liene tavanomaista lounastaa torin laidassa pussin ja pullon kanssa ihan selviltä päin. Arveli minuakin alan mieheksi ja siksi kysyi. Juttelimme.
Hän kertoi oman tarinansa ja poikansa tarinan ja myös vastikään viinaan kuolleen sukulaismiehen tarinan. Nuo tarinat olivat minulle kautta rantain tuttuja ja murheellisia.
Äiti on huolissaan päivähoidossa olevasta lapsestaan, ja äiti on huolissaan koulussa olevasta lapsestaan. Äiti ikävöi ja huolehtii opiskelemassa olevasta lapsestaan ja kantaa suurta huolta jo työssä käyvän lapsensa puolesta. Tämä minun kanssani jutellut äiti oli huolissaan aikuisesta pojastaan, pian kuusikymppisestä miehestä. Jospa me äitien lapset vain tietäisimme, miten paljon meistä huolta tunnetaan, ehkä me hiukan vähemmän yrittäisimme murhetta tuottaa. Ehkä enemmän iloa äideillemme antaisimme. Ehkäpä kukkasen taittaisimme silloin tällöin, soittaisimme ja kysyisimme, miten hän voi ja kertoisimme, ettei meille juuri nyt suurta hätää ole.
Kun oma äitini kuoli, kesti tovin totutella, ettei ollutkaan enää siellä tutun numeron päässä ketään vastaamassa, ei kukaan seisomassa kotimökin portailla. Jos juuri nyt voisin hänelle soittaa, sanoisin kenties:"Mikäs tässä - maha täys ja hyvä olla alan miesten kanssa aterialla. Mutta vieraana vain, älä huoli."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti