Nuorukainen tekee nopean päätöksen: "Maahan!" Komppaniallinen miehiä putoaa alas vatsalleen siltä huutamalta. Pidetään sulkeisia. Rauhan aikana on tuskin kovin suurta väliä, miten nopeasti tuohon hetkelliseen päähänpistoon pitää suhtautua, mutta sodassa sillä saattaa säästyä henki. Komennon pitää olla refleksi, ja myös komentoon reagoimisen täytyy olla nopea kuin luoti, joka ei päätä silitä. "Maahan!" Pam!
Nuorukainen tekee nopean päätöksen. "Kaadan tonkin perkeleen tosta nurin!" Ja maitolava taipuu ryskyen maantieojaan. Tempusta vaan ei ole kovasti hyötyä sodassa saati rauhassa. "Maa-aa-aaa-han..."
Nuorukainen tekee nopean päätöksen. Hän potkii nurin parikymmentä hautakiveä, parikymmentä kotiovea, parikymmentä rakkauden kirjoitusta, parikymmentä muistoa, parikymmentä osoitetta... Hän riehuu muistojen kotiovella, vainajien jalkopäissä, tuntemattomien leposijoilla, vastaanpanemattomien viimeisellä majapaikalla. "Maahan siitä, perkeleet."
Ajattele, mitä haluat. Jonkun lapsi se on, joka potkii. Jonkun lapsen mielestä on kaiken parempi maata vasten kuin seisten uljaana pää tuulessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti