Kokoonnuimme urheilukentälle juoksemaan sataa metriä aikaa vastaan. Usain Bolt juoksee tuon matkan noin yhdeksään ja puoleen sekuntiin, me amatööriurheilijat hieman hitaammin. Se todistettiin eilen oikein kellon kanssa. Mutta sekin tuli todistetuksi, ettei tuokaan hirmujuoksija meiltä karkuun pääse, jos päivää jatketaan heti juoksun jälkeen vaikkapa vain pukukoppiin tai peräti töihin. Kun me suorituksen jälkeen olimme jo kotimatkalla, Usain olisi vielä jäänyt elvistelemään ympäri rataa. Tietysti aina ennen kilpailua pitää päättää, mihin kilpailu loppuu. Se voi loppua sadan metrin kalkkiviivalle heti kellon pysähdyttyä, mutta monesti se alkaa vasta, kun hikiset vaatteet on vaihdettu liituraitapukuun tai rempseään työasuun.
Juoksu oli siis ankaraa ja aika lahjomaton. Mutta aikapa ei ollutkaan pääasia, vaan positiivinen näyte. Annoin juoksun aikana ja jälkeen varsin positiivisen näytteen siitä, että minä vielä jaksan juosta itseäni ja aikaakin vastaan. Kaikkea muuta vastaan olen juossut koko ikäni.
Positiivisesta näytteestä huolimatta juoksijan urani jatkuu. Kilpailukielto kumottiin heti näytteen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti