Innostuminen saa ihmisen aina syntymään uudestaan. Pieni lapsi nousee ensimmäisen kerran jaloilleen ja saa aikaiseksi tasapainoisen olotilan. Ilme kertoo, että tapahtuu jotakin suurta, uutta, ennen kokematonta. "Minä seison!"
Jostakin syystä minä olen ollut kova harrastamaan koko ikäni. Nuorena yrittelin myös kovasti henkisiäkin harrastuksia kuten politiikkaa, mutta pöydän ympärillä istuminen ei viehättänyt. Ensin kokeilin kokoomusta ja sitten kommunisteja, mutta kumpikin jäi harrastuksena lähinnä tyttöjen katseluksi.
Alakouluikäisenä voimistelin ja kilpailinkin ja vähän pärjäsin. Ei minusta koskaan tullut oikeaa voimistelijaa, mutta tuo lapsena aloitettu puuhastelu jatkuu tavallaan edelleen. Kitaraa aloin soitella heti, kun sormet ylsivät kaulan ympäri ja voimaa oli ottaa barresointu. Ei minusta tullut kitaristiakaan, mutta myös tuo harrastus on kulkenut mukanani läpi elämän ja melkoisen kelvollisesti soittelen Lukkorenkaan kitaristina vähintään kerran viikossa treenikämpällä ja silloin tällöin milloin missäkin.
Taivas on minua kiehtonut ja pelottanut ja niinpä ajauduin sattumien kautta laskuvarjokerholle, ja jäin sille tielle muutamaksi vuodeksi. Hyppäsin monenlaisista lentokoneista ja helikopterista. Jatkoin tuota kankaan varassa lentämistä varjoliitimen kanssa. Tuo harrastus opetti minulle arviointia ja riskinottoa sekä sen, ettei kovin syvään lumeen kannata asumattomilla seuduilla laskeutua. Raskasta on käveleminen umpihangessa kaikissa tamineissa.
Kamppailulajit vetävät minua kuin hunaja karhua. Kun mahdollisuus tuli kohdalle, lähdin korealaisen lajin, Han Moo Don peruskurssille ja harrastin tuota mainiota hengen ja ruumiin urheilua kymmenisen vuotta mustaan vyöhön asti. Enkä ole lajia unohtanut vieläkään, sillä se pitää minut vielä joltisenkin liikkeessä ja vetreänä. Nyt sitten käyn punttisalilla vähintään kerran viikossa ja jokaisen illan päätteeksi venyttelen. Sen merkityksen opin juuri han moo don parissa.
Kesät kuluvat harrikoidessa. Moottoripyöräily ei oikeastaan ole harrastus, vaan enemmän elämäntapa. Sitä en edes selitä.
Petankkia, avantouintia... Aina kannattaa innostua. Kun eteen tulee uusi asia, siihen voi jäädä kiinni "lopuksi elämää" kuin mitään muuta ei sen jälkeen tulisikaan. Ja sitten tulee taas uusi asia... Voi veljet, miten upeaa on innostua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti