Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Kaan, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. Vai oliko se Kaad?
Nominatiivi, genetiivi, datiivi ja akkusatiivi.
Minä, sinä, hän, me, te, he.
Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne.
Kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan.
Sen tähden, siksi, siis, sillä, näet, nimittäin, niin muodoin, niin.
Peata Parpara Raakeli ja Iita Linta Maria.
Ihmisen aivot ovat täynnä koulussa ulkoa opittuja rimpsuja ja loruja, nimisikermiä ja sanajonoja. Monista on paljon hyötyä elämän aikana ja niitä tarvitsee joka päivä:
a,b,c,d,e,f,g...1,2,3,4,5,...
Mutta mihin minä tarvitsen Jaakobin poikia? Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen kirjoja olen joskus lukenut, vaikka nämä herrat olivatkin maailmanhistorian aivan ensimmäisiä plagioijia eli siis varastivat toisiltaan kirjoituksia ja muokkasivat mieleisekseen. "Tahdon sulle olla hyvin hellä..." "Sua rakastaisin..." Sama asia vähän eri lailla sanottuna.
Naftali? Taisi olla joku lamppuöljykauppias jossakin lähi-idässä, Veijo Esson esi-isä melko varmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti