Sanotaan, ettei paikallislehti voi olla kriittinen, koska silloin sen taloudelliset toimintaedellytykset olisivat vaarassa. Ei voi arvostella sitä, joka maksaa (=ilmoittaa lehdessä) eikä voi arvostella sitä, joka tilaa (=lukee ja maksaa). Hmmm. Neuvostoliitossa valtio maksoi kaikki lehdet eivätkä ne siis arvostelleet Neuvostoliittoa saati olleet kriittisiä. Venäjällä yksityiset, kriittiset lehdet vaiennetaan rahalla ja väkivallalla. Pohjois-Koreassa lehdet eivät arvostele Pohjois-Koreaa, koska valtio pitää yllä lehtiä. Kiinassa lehdet eivät arvostele Kiinaa, koska Kiina on Kiina. Kuubassa valtio on lehdistön suojeluksessa, koska toimittajat saavat siellä paremman kohtelun, jos kirjoittavat vain mukavia asioita eivätkä alennu kritisoimaan mitään. Tästä voidaan siis löysästi päätellä, että paikallislehdet ovat yhtä vahvasti sidoksissa paikkakuntaan ja sen yrittäjiin kuin kommunististen (ja entisten kommunististen) maiden lehdet valtioon (ja kommunistijohtajiin).
Minua kiinnostaisi sellainen paikallislehti, joka puuttuisi epäkohtiin kriittisesti räkyttämättä, arvostelisi huonoja päätöksiä perustellusti, ottaisi kantaa, innostaisi uusiin hankkeisiin, jakaisi kiitosta hyvin tehdystä työstä. Sellainen paikallislehti ei olisi mikään iltapäivälehti, joka etsimällä etsisi vikoja ja nolaisi ihmisiä jokaisesta erheestä tai nostaisi ihmisiä telineelle tai työntäisi heitä alas lumivuorelta. Hyvä paikallislehti voisi olla sellainen, joka rehellisesti sanoisi, miten asiat ovat eikä sitä, miten niiden pitäisi olla. Ja paikallislehden kriittinen toimittaja olisi sellainen, joka kirjoittaisi kriittisesti. Ja sehän tarkoittaa, että hän kirjoittaisi arvostelevasti, arvioivasti, tarkastellen ja puolueettomasti punniten.
Joku sanoo minulle: "No perusta sellainen paikallislehti, jos siltä tuntuu." En ole kriittinen toimittaja. Kunhan vain pähkäilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti