Uutisissa kerrottiin, että Saksan maalla eläintarhoihin tulee paljon mitä erilaisimpia eläimiä aivan tavallisilta ihmisiltä, kaupunkilaisilta. Kissoja? Koiria? Höpön löpö. Tiikereitä ja leijonia ja apinoita jos jonkinlaisia, käärmeitä, liskoja, harvinaisia lepakoita. On näet tullut hauskaksi tavaksi lahjoittaa merkittävälle ystävälle, työtoverille, työnantajalle, yrittäjälle jotakin erikoista ja uutta, vaikkapa villieläin.
Istutaan palaverissa ja pohditaan, mitä annetaan Wolfgangille lahjaksi. Joku keksii, että mies on horoskooppimerkiltään leijona. Siis annetaan leijonanpentu. Sellainen tilataan salametsästäjältä Afrikasta ja niin voidaan lahjoittaa herra W:n kaupunkiasuntoon suloinen leijonanpentu. Muutaman viikon ja parin pilalle purrun kalustuksen jälkeen viisaille ihmisille valkenee, jottei taida leijona oikein sopia kaupunkiasuntoon ja niinpä se sitten viedään kuin muina miehinä häpeilemättä eläintarhaan. Kivaa oli ja työkoneen näytöllä on taustakuvana suloinen tv-tasoa pilalle pureva leijonainen.
Monet ovat horoskooppimerkiltään oinaita tai kauriita, krapuja, skorpioneja, neitsyitä... Hmm. Mitäs sitä neitsyelle oikein antaisikaan lahjaksi?
Minä olen syntynyt vesimiehen tai kalan merkkiin. Toivottavasti en kuitenkaan koskaan saa minkään juhlan kunniaksi lahjaksi kalaa. Siinähän on tunnetusti hyvin paljon sisilialaista symboliikkaa. Ja minä kun niin rakastan elämää ihan vaan itsessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti