torstai 12. helmikuuta 2009

Kiivas mieli - hyvä sydän: kyllä lähtee

Minulla on kiivas mieli, mutta hyvä sydän. Tuosta samasta yhdistelmästä laulaa laulunsa myös Eino Leino (joo joo: ei laula, vaan kirjoittaa runon) ja kaipailee tuota yhdistelmää ylipäänsä suomalaiseen ihmiseen.
Eilen etsin tunteroisen kannettavan tietokoneen hiiren ohjainta, jonka edellisiltana olin kiukuspäissäni heittänyt ties minne. Katselin sitä ensin tietenkin toiselta puolelta taloa, koska olen sentään aika vahva mies ja mokoma laite lentää kyllä suotuisissa olosuhteissa ainakin kolmekymmentä metriä ja sisätiloissa talon päästä päähän. Se löytyi kuitenkin oletetusta lähtöpaikasta noin kahdenkymmenen sentin päästä. Siunasin äkkipikaisuuttani, että olin heittänyt sen ilman suuntaa ja ajatusta saman lipaston peräseinään.
Katsoin Suomen ja Portugalin välistä jalkapallo-ottelua. Suomi puolusti uhrautuvasti, maalivahdit (Suomi vaihtoi maalivahtia puoliajalla) pelasivat unelmapeliä, hyökkäyskin sujui sutjakasti ja näppärästi ja maalipaikkoihin hakeuduttiin hanakasti ja herkeämättä. Sitten kaadettiin Hyypiä rangaistusalueella paidasta repimällä, mutta pilli ei soinut, ei soinut. Sitä ei mies kestä. Sitten tuli tilanne Suomen rangaistusalueella, kun joukko pelaajia pyöri maalivahdin edessä saman pallon ympärillä ahtaassa tilassa ja mies kerrallaan kaatuivat kuin Kollaalla pallon ympärille ja jo soi tuomarin pilli. Pilkku!
Ronaldo asettui pilkulle. Tuon tason mies tuskin epäonnistuu sellaisesta paikasta, josta tenavakin tööttää pallon verkkoon. Niin siinä kävi. Verkko heilahti ja samalla heilahti minun käteni kuin kobran käärmeinen ruumis ja televisio pimeni. Kaukosäätimellä tosin ja onneksi.
Mutta aamulla vähän harmitti. Entäs jos Suomi olisi sittenkin voittanut Portugalin 1-2 (Portugali oli siis kotijoukkue). Varovasti tarkistin asian aamulehdestä. Ei sentään. Minulla kävi toisaalta parempi tuuri kuin Suomen jalkapallojoukkueella.
Olen jo antanut anteeksi tuomarille, koska minulla on hyvä sydän. Kiivas mieli hyvän sydämen ympärillä on kuin ratamoottoripyörä: mukava ja leppoisa paikallaan, mutta varohan vääntämästä: kyllä lähtee.

Ei kommentteja: