Äitini, jo kauan sitten tuonilmaisiin siirtynyt, oli sanavalmis ja älykäs ihminen. Kerronpa tässä muutaman muistiini lokeroituneen tokaisun, joista on tullut minulle jokapäiväistä käyttötavaraa.
Tuli sukulainen kaukaa kylään ja vähän mielisteli Mirjaa (äitiäni siis). Katseli vaatimattomassa siirtolaistuvassa ympärilleen ja kai halusi tavallaan kannustaa köyhää ihmistä vähän kehaisemalla niinkuin monilla on tapana lapsia ja vanhuksia ja vähä-älyisiä kehuskella. Huomasi vieras puhtaan hellan ja sitä suureen ääneen päivitteli, miten ihmeessä hella voikin olla noin puhdas.
- Mie sitä sillon tällön märällä rätillä pyyhkäsen.
Palauttipa verottaja kerran Mirjalle kuusi markkaa liikaa perittyä veroa. Niiltä istuimilta äitini käveli verotoimistoon ja antoi virkailijalle palautukseen täydet oikeudet.
- Pitäkkie ja ostakkua puntti kahvii.
Joka kesä ilmestyivät maanteille siihen aikaan harvalukuiset asuntovaunuilijat. Äidilläni oli tapana istuskella kotiportailla askareitten lomassa ja seurailla ohi kulkevan maantien meininkiä. Kun asuntovaunu keinahteli ohi, kuului samalla äänenpainolla ja samoin sanoin selkeä kannanotto vallitsevasta sosialidemokratiasta.
- Kapitalistit ajeloo.
Kun televisiossa taisteltiin villissä lännessä ja suuria karjalaumoja ajettiin pitkin ja poikin preerioita, oli äitini sydän noiden nautaparkojen puolella.
- Tuas elukoita riäkätään.
Tai jos tapeltiin saluunan edessä kuravellissä tai uitettiin hävinneen päätä juottokaukalossa, päivitteli Mirja ammatinvalintaa.
- Kaiken se raha tiettää.
Nivalan rakennustyömaat tulivat äidilleni tutuiksi ja sitä myötä myös rakennusmiehet ja -naiset. Koska Mirja ei luopunut karjalan murteestaan, hänelle siitä alvariinsa sanottiin. Vaikka venäläinen maat veikin, itsetuntoa ei kyennyt valtaaja nujertamaan. Murteenirvistelijöille äitini latasi täyslaidallisen.
- Mie puhun parempaa suomii ku sie. Se kelepas ryssällekkii.
Äitini antoi aina mahdollisuuden ja vaihtoehdon. Jos hän toi jonkun lahjan, vaatteen tai minkä tahansa muun, viesti seurasi mukana.
- Suap käyvä vaihtamassa.
Tai jos kyläreissulle tuli mukana suklaarusinalaatikko kaksospojille, riitaa ei rusinoista koskaan käyty.
- Pankua puolekkain.
Niin. Monesti huomaan nyt itse viljeleväni noita samoja fraaseja omassa arkipäivässäni: viisaan ja oikeudenmukaisen ihmisen viisaita sanoja. Äänenpainokin tavoittelee jotakin jo mennyttä. Onneni on, että joku sentään joskus osti byrokraatille paketin kahvia ihan vaan hyvästä sydämestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti