Aamusella oli seurakuntakodilla yrittäjille keitetty aamupuuro ja puurolle tuli myös kaupunginjohtaja kertomaan kaupungin tulevaisuudensuunnitelmista, jotka koskevat monen alan yrittäjiä myös. Paikalla oli kolme yrittäjää!
Meillä oli iso kattilallinen aamupuuroa vedettäväksi väärään kurkkuun. Sanotaan, että on taantuma ja että töistä pitää nyt pitää kiinni kynsin hampain ja niitä pitää niska limassa haalia. Aamusella kaupunginjohtaja kertoi, mitä kaikkea on yrityksille tarjolla, mutta melkein ketään ei kiinnostanut. No voi helevettiläinen. Mitäs tämä tämmöinen on. Katetaan valmis pöytä syödä ja ottaa ja varata parhaat urakat päältä eikä kukaan ole innostunut omalta kurjuuden märehtimiseltään. Vielä kerran voi helevettiläinen.
Ei tarkoitus ole osoitella ketään eikä syytellä ketään, mutta kun kuitenkin joudun joka päivä kuuntelemaan, kun on niin hiljaista eikä kukaan soita eikä laita sähköpostia eikä mitään tapahdu ja kun pitää saneerata ja irtisanoa. Ja istutaan katse seinään nauliutuneena ja odotetaan puhelimen soivan tai sähköpostin singahtavan näyttöön.
Noustaanpas nyt näiltä sijoiltamme ja aletaan hakea yhteistä hyvää. Kokoonnutaan ja keskustellaan, miten voimme olla toisillemme iloksi ja hyödyksi.
Pannaanpas pipot päähän ja lähdetään vaikka jonakin iltana MyllyPubiin miettimään, mikä meitä vaivaa. Jos tuntuu, että vain vaivaa, jäädään sinne pipoinemme lopuksi elämäksi istumaan. Mutta jos tuntuu, että voidaan vaivaan jotakin tehdä, noustaan perseiltämme tekemään. Kyllä se siitä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti