Kuten Konsta Pylkkänen ihmettelee, missä tuli rymyää ne väliajat, kun ei pala ja rätise, voidaan aikaa pohdiskella samalla tavalla. Aika ei vaan välillä sammu, mutta rymyää kenties juuri siellä viisarin oikealla puolella, mutta taas vasemmalla se on jo aivan rauhassa ja hiljaa, stabiili, ehkä kuollutkin.
Tutkija löytää ammoin sukupuuttoon kuolleen ötökän meripihkan sisältä ja saa talteen sen geenin. Ötökkä kuoli satatuhatta vuotta sitten, mutta saa kenties sadan vuoden kuluttua uuden elämän. Onko tuossa ötökässä aika tallessa? Onko siinä eilinen elossa? Mikä jäi siis vasemmalle puolelle viisaria, voi kenties herätä henkiin viisarin oikealla puolella. Mutta kun tuo ötökkä herää henkiin, sillä hetkellä se ei ole kummallakaan puolella viisaria. Ja kun se on herännyt, sen jokainen sekunti painuu vääjäämättä viisarin vasemmalle puolelle.
Syntymä on siis onnellinen nollakohta. Kuolema on vasen ja kuolleen uudelleen syntymän odotus oikea. Vain tuossa tapauksessa hetki voi teoriassa kulkea taaksepäin. Täytyypäs tuota asiaa illalla mietiskellä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti