Kun Mirja pakkasi matkalaukkuunsa pitkää matkaa varten oleellisen, ei kantamus paljoa painanut. Evakkotiellä ei enempää tarvittu kuin kantaa jaksoi. Mirja oli pakolainen ja tuon kantamuksen hän oli saanut jo kasteessa enteenä elämäntielle. Mirja, pakolainen.
Ihmisen taivaanrannan värit alkavat hahmottua syntymässä, ja värit kirkastuvat tai haalistuvat sen mukaan, minkä niminen ihminen palettia pitää ja siitä pensseliinsä väriä ottaa. Uskoo, ken tahtoo.
Voisi kuvitella, että Vili Vesterinen eleli iloista ja huoletonta rillumareielämää. Eikä kenellekään tulisi mieleenkään, että Siiri Angerkoski voisi koskaan surra elämän arkea. Taivas ei ole koskaan pilvinen eikä myrsky puistele elämää aallokossa, kun nimekseen sai ihminen Ville Valon.
Mutta syntyipä lokakuun synkkänä yönä Unto Mononen, kasvoi kuusien tummien lehvien huminassa, laulunsa laati, elämä veronsa vaati. Kirjoitti huumaavan kaipuunsa lauluiksi, väritti sanoilla tunteensa taivaan sielunsa värein, kuoli elämänsä kesässä alle 40-vuotiaana.
"Meren yllä on tummuva yö..." "Aavan meren tuolla puolen..." Tummuva on Unton taivas aavan meren tuolla puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti