Heinäkuun heleänä iltana olimme soittamassa Haapavesi Folkeilla ja tapasin siellä serkkuni. Hän pyysi käymään kylässä tapaamassa samassa pitäjässä asuvaa isäänsä, joka on jo vanha mies. "Eihän sitä koskaan tiedä." Niinpä menimme jo seuraavana päivänä kylään.
Enoni on totisesti toista maata. Vaikka ikää on reilusti yhden ihmiselämän verran, silmät ovat kirkkaat ja vilkkaat ja aatos virkeä ja lentoon taipuvainen ja mies kuin elämän kuva.
Samalla kertaa päätimme käydä tervehtimässä myös toista, saman tien varressa asuvaa enomiestä, Veikko-vaaria. Tuvassa oli kaikki niinkuin ennenkin, kuin vuosikymmenet eivät olisi lainkaan vieraina käyneet. Kahvi laitettiin tulille ja pullat ja kakut ja marjaset katseltiin esiin ja kannettiin pöytään. Tuli puhe meidän uuden kesäpaikan kaivosta ja sen veden vähäisestä sameudesta. Oli kuitenkin enomiehellä konsti tuohon.
- Ota kuule pussillinen karkiaa suolaa ja kaaja se sinne kaivoon. Nii me aina on tehty ja vesi kirkastuu jo samana päivänä.
Olin utelias ja halusin tietää, mihin tuo suolan vettä kirkastava vaikutus perustui.
- Siten tiijä, mutta niin siinä käy.
Kun kaivossa on kuitenkin tuhansia litroja vettä, tuskin yksi kiloinen pussi ainakaan suolaisi kaivoa pilalle. Se olisi kuin hyppysellinen perunakattilaan.
Niinpä seuraavalla mökkireissulla tyhjensin pussillisen karkeaa suolaa kaivoon ja uskalsin toivoa veden kirkastumista. Eihän sitä koskaan tiedä.
Seuraavana päivänä laskin pumpun kaivon pohjaan ja kirkas vesi kuin metsälähteestä pulppusi pintaan. Suolassa oli puhdistavaa voimaa. Poissa oli keskellä kaivoa olevan veden harmaa sameus. Olin aina ajatellut kaivon veden puhdistuvan ylhäältä alaspäin, mutta vesi olikin pohjassa nyt aivan kirkasta. Olin onnistunut perimään tietoa enoltani ja siitä olen hyvin ylpeä.
Kahden viikon kuluttua tuosta neuvosta minulle ilmoitettiin Veikko-vaarin kuolleen omaan kotiinsa, omaan sänkyynsä oman puolisonsa viereen.
Kaivon vesi on nyt kirkasta. Jos se vielä jostakin syystä sameutuu, minulla on perintönä viime hetkellä saatu neuvo veden kirkastamiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti