Tarkkakuuloinen on tuo villien metsien ja raivattujen pihojen ketteräkoipinen pomppija, jänis. Sen voi jo päätellä hölmömpikin luonnossa liikkuja, kun ensin näkyy ruohikosta korvat ja hyvällä tuurilla kokonainen eläin. Minulla oli tänä kesänä suuri onni tutustua kokonaiseen jänisperheeseen. En tosin vasta-alkavana luontoihmisenä osaa vieläkään erottaa tuon jänisperheen jäseniä toisistaan varsinkaan nyt, kun poikaset alkavat olla jo vanhempiensa kokoisia. Alkukesästä jopa minä erotin poikaset aikuisista, kun olivat kuitenkin silminnähden pienempiä ja valloittavamman hellyttäviä ja monista vaaroista tuiki tietämättömiä. Niinpä aloin siis tutkia jänisten elämää ja näiden luontaisia vihollisia.
Iltayön tunteina saattoi kesämökin pihalle verkalleen loikiksella jänis jos toinenkin. Istuin aivan hiljaa kuistilla. Söivät jänikset ruohoa tai kukkasia, välillä ne kuulostelivat ympäristöä. Niinpä aloitin tutkimukseni.
Ensimmäiseksi esitin huuhkajaa. Huusin lujalla äänellä huuuuhuuu. Jänikset jatkoivat vain syömistään, josta asiasta päättelin, ettei huuhkaja ole jäniksen luontainen vihollinen. Samalla tavalla onomatopoeettisesti ulvoin suden tavoin, mutta tulos oli sama: iltakasteinen nurmi maistui edelleen eikä jäniksillä ollut aikomustakaan sännätä karkuun. Toistin tutkimukseni useana iltana. Empiiristä siis.
Tulipa sitten eräänä iltana jänis taas nurmelle illalliselle ja juttelin sille suomeksi ja sanoin, ettei sen tarvitsisi minua pelätä lainkaan, en sitä söisi. Jänis heilutteli korviaan ja kuulosteli rauhallista puhettani ja jatkoi hyvin alkanutta tointaan. Jatkoin tutkimistani ja sanoin aivan tavallisella äänellä:"Jag äter dig inte." Jänis pinkaisi saman tien säikkynä syvälle metsään. Olin siis tullut tutkimukseni päähän, niin luulin. Jäniksen luontainen vihollinen on siis ruotsalainen. Mutta heti tuon oivalluksen jälkeen aloin epäillä tutkimukseni tulosta. Olimmehan Ruotsin maaperällä ja nuo jänikset olivat syntyneet tuohon maahan ja pihaan. Niiden on täytynyt kuulla kieltä ja oppia sen - aksentti. Siinä oli ratkaisu.
Suomenruotsalainen on jäniksen luontainen vihollinen ja olin paljastanut itseni sille. Tuon illan jälkeen en ole nähnyt pihassa yhtäkään jänistä. Nyt kannattaa siis jokaisen puutarhaihmisen jutella suomenruotsia omenapuidensa juurella ja pelastaa hyvin juurtuneet kasvustot sen luontaiselta viholliselta, jänikseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti