Joutsen laskeutui pienelle järvelle sulavasti ja oikoili kaulaansa ja ryhdisti siipensä sivuilleen, pyöräytti päätänsä kuin tarkastaakseen ympäristön: "Koooooaaaaaaaaaaaaa!"
Mietin, minkähän värisiä sieniä tuo luonnontieteilijä oli mahtanut syödä, kun nimesi tuon kauheaäänisen, mutta muuten niin kauniin linnun laulujoutseneksi. Eikö olisi riittänyt pelkää joutsen.
Laulujoutsen on rauhoitettu, koska se vuosia sitten oli varsin harvinainen ja kenties Suomen sinitaivaalta muutoin katoamassa ollut lintu. Mutta nyt ei tarvita kiikaria eikä tarvitse matkustaa kovin kauas nähdäkseen tuon mölyävän kaunokaisen. Mutta toista on laulujoutsenen parin lähisukulaisen kanssa.
Pornolaulujoutsenta ei kovin moni ole päässyt näkemään, sillä sellaisia suonsilmäkkeitä on kovin harvassa Suomen saloilla saati muualla maailmassa. Joitakin yksilöitä aina silloin tällöin päästään näkemään, mutta vielä harvemmin kuulemaan. Mutta iloisesti silloin raikaa pornolaulu pitkin rantoja, kun tuo iloisen leuhakka valkosulkainen lintu pääsee jenkkansa virittämään.
Vieläkin harvinaisempi ja vain keskitalvella piilossa pesivä, punapäälakinen joululaulujoutsen herättää vannoutuneessa lintubongarissa lähes infarktiin verrattavan särösykkeen sydänalaan. Silloin ei ole merkitystä senhetkisellä olinpaikalla. Lähdettävä on kahlaamaan halki metristen hankien joululaulujoutsenen pesäpaikalle. "Ja niin joulujoutsen jo taas pohjolaan..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti