Lehdissä kirjoitettiin, että kannattaisi valvoskella lähiöinä ja katsella taivaalle: näkyisi kymmenittäin tähdenlentoja. Minusta taas kannattaa jättää nuo epäterveelliset yövalvomiset sikseen ja lähteä vasun kanssa metsään sieniä poimimaan. Kävin keräilemässä pari tuppervaaran kupillista varsin kauniita ja miellyttävän näköisiä sieniä ja niistä tein tukevan kerman, sävykkään, itkettävän sipulin ja kukkaisen hunajan kanssa sienisalaattia. Eikä totta vieköön tarvinnut pimeää yötä odottaa, että näkisi tähdenlentoja. Kokonainen avaruus levisi silmieni eteen ja saturnuksen renkaat pyörivät villisti kuin isoäitini rukki, marsin kuut kumottivat kuin Lidlin valot elokuun illassa, Juri Gagarin naureskeli Sputnikinsa ikkunasta ja heilutteli minulle kättään kuin sirkuksen ilomielinen klovni. Tuota satunäytelmää kesti lääkärin arvioiden mukaan kymmenisen minuuttia ja jatkosodan rintamatoiminta ehkä seuraavat kaksi tuntia, mutta en antautunut viholliselle vielä siinäkään vaiheessa, kun kuulin kaukaa metsästä kumean kysymyksen: "Minkä värisiä ne sienet olivat?"
Ensi viikonlopun mený on uudet perunat sienikastikkeessa ja tähtien sota kuutonen. Olen todella innostunut sieniruokien pikantista lisästä arkisten aterioiden ryytimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti