Sisilisko oli litistynyt keskelle asfalttitietä, ja harakka seurasi vilkkuluomi välähtäen kuin peltipoliisin oranssi silmä paikalleen painautunutta tuoretta lihaa.
Auto lähestyi kovaa vauhtia ja kuin tuon moottorimöhkäleen nopeutta arvioiden lintu lensi keskelle tietä ja taittoi nokkansa nappaukseen jo ennenkuin sen lento oli kunnolla loppunut ja siivet asettuneet pitkin kylkiä. Auto lähestyi moottori muristen, mutta aamuliikenteen asfalttiin polkema sisiliskon liha ei ottanut irrotakseen. Harakan kuolema oli enää muutamien kymmenien metrien päässä punaisena kuin hehkuva hiillos. Auton väri kiihotti sitä vielä yrittämään, vielä kerran kiskaisemaan tiehen poljettua sisiliskon lihaa. Nokka yhä tavoitteli saalista, kun siivet jo yrittivät lennättää lintua turvaan. Nälkä oli. Kuolema tuli.
Siinä makasivat maantien pinnassa rinnakkain nälkä ja kuolema, ja punaisen auton punaiset valot loittonivat kuin pedon silmät. Siiven sulat värisivät auringon kuumentamalla asfaltilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti