Päivällä seurasin taas näytelmää, joka kiehutti päätä ja persettä. Torille oli tullut suuri jäätelörekka jakamaan tikkujätskiä kyläläisille. Olivat nivalalaiset äänestäneet itsensä Suomen mukavimmiksi ihmisiksi, ja siksipä oli päättänyt jäätelöfirma palkita ihmiset maukkaalla makupalalla.
Lapset ja aikuiset jonottivat innolla ilmaista ikihyvää. Jäätelö saatiin ja siihen se sitten unohtuikin nivalalainen mukavuus. Käärepaperit lentelivät pitkin toria, kun suklaasydäminen jäätelötikku työnnettiin kitaan. Aivan kuin kukaan ei koskaan olisi opettanut, että roskat pannaan roskakoriin eikä pihalle. Mutta mitäs sitten tapahtuikaan. Aikuinen mies kulki mustan jätesäkin kanssa pitkin toria ja keräsi ihmisten heittelemät paperit. Voi perseensuti. Minusta tuon miehen olisi kuulunut kulkea sähköpiiskan kanssa ja iskeä sillä jäätelöt noitten pihansotkijoitten näpeistä, jotta oppisivat kertakokemalla aikuisten tavoille. Minulla oli hetken tunne, että taidan tahtoa vankilaan ja näyttää pienellä demonstraatiolla, kenelle torin siivous kuuluisi. Mutta sitten näin kolmen pienen tytön kulkevan käärepapereiden kanssa kohti roskakoria ja heittävän aivan luontevasti kääreet sinne. Pelastivat minut vankilalta nuo esimerkilliset, kotikasvatustakin saaneet lapset.
Uskokaa tai älkää, jonakin päivänä demonstroin niin tehokkaasti tuota ympäristöstä piittaamatonta roskaamista, että päivälehdet kirjoittavat, televisio näyttää dokumenttia, vanhemmat hämmästelevät ja lapset kummastelevat. Jonkun kai pitää pistää päänsä vadille, että joku toinen oppisi laittamaan roskat roskiin. Tori on tori ja kauppapaikka eikä mikään molopäitten roskakori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti