torstai 29. lokakuuta 2009

Voi että se huojentaa

Pääministeri oli tänään hyvin huojentunut mies, kun hänelle selvisi, ettei Nuorisosäätiö ollutkaan antanut hänelle vaalirahaa RAY:n sille myöntämistä avustuksista, vaan jostakin aivan omasta momentista - mistä lie kansalta kerätystä kolehdista. Pääministeriä hymyilytti, kun oli niin huojentunut.
Eikö noita velmuja kukaan saa kuriin? Eikö noille kelmeille löydy lakia tästä maasta? Ajatellaanpa näin: Minä tarvitsen huippuhyvin palkatun työn vaikkapa New Yorkista, mutta minun pitää ensin päästä hakemaan sitä työtä paikanpäälle. Minäpäs tallustelen Nuorisosäätiöön ja sanon reippaasti: "Tarvitsen 20.000 euroa hakeakseni minulle itselleni mukavaa ja leppoisaa työpaikkaa." Ei tarvitse olla velho ymmärtääkseen, ettei minulle rahaa tipu. Mutta kun politiikan huipulta samaan toimistoon kävelee mies ja sanoo:"Olen pyrkimässä huippuhommiin eduskuntaan ja tarvitsen 20.000 euroa. Laittakaapas tilille." Ja jo seuraavana päivänä raha on tilillä. Sama maa. Sama laki. Mikä hiivatti tässä hommassa oikein mättää? Miten voi olla mahdollista, että johonkin erikoishommaan saa noin vain toisten rahoja? Minä haluan tähän maahan aivan oikeasti lakia ja oikeutta. Samaa lakia aivan kaikille. Tai jos ei lakia saa, rahat tasajakoon jokaiselle. Voi että se huojentaa.

Ei kommentteja: