Olipa kerran kauan sitten soitintehdas, jossa tehtiin maan hienoimmat soittimet. Ihmiset ympäri maailmaa tulivat niitä katsomaan ja ihastelemaan eikä kovinkaan moni lähtenyt kotimatkalle ilman uutta instrumenttia. Tehtaassa jokainen tiesi paikkansa: puuseppä tunsi kaikki maailman puulajit ja osasi valita juuri oikean palasen oikeaan paikkaan. Vaskiseppä tiesi, miten metalli taipuu ja tasoittuu juuri halutunlaiseksi ja soinniltaan sopuisaksi. Ja myyntimies tunsi tehtaansa soittimet läpikotaisin ja kertoi asiakkaalleen kaiken, minkä tuo vain halusi tietää. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä: tehdas menestyi, asiakkaat pitivät loistavia konsertteja ja järjestivät upeita keikkoja lavalta toiselle.
Sitten eräänä syksyisenä päivänä tehtaan portista ajoi sisään kiukkuinen mies. Hän käveli suoraan myyntimiehen toimistoon ja sanoi olevansa hyvin pettynyt. Hän oli kuullut jossakin maailmalla,että juuri tuon myyntimiehen soittimet soivat kuulemma tosi hyvin ja kauniisti ja että juuri tuon myyntimiehen soittimet ovat parhaita ja halutuimpia. Mies puhisi kiukkua.
- Miten sinä voit ottaa itsellesi kunnian noista soittimista, vaikka me kaikki olemme olleet niitä tekemässä.
Myyntimies oli aivan ihmeissään. Ei hän ollut ottanut mitään kunniaa myymistään tuotteista. Hän oli aina puhunut "meidän tehtaan" soittimista. Mutta maailma oli antanut soittimille juuri tuon myyntimiehen nimen: Seppä. Puhuttiin Sepän soittimista, vaikka tarkoitettiin tuon soitintehtaan soitinta.
Seppä sanottiin irti ja seuraavana päivänä kielenkiristäjä lähti itse myymään soittimiaan. Mutta eipäs kauppa enää käynytkään. Kielenkiristäjä kun ei sattunut tuntemaan nimeltä yhtään tehtaansa asiakasta. Ei se sen monimutkaisempaa ollut: seppä kuuluu ahjon ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti