- Kyllä tästä ny pitää lähtee.
- Mikäs kiire sulla ny on?
- On vähän kiire tuonne postipankkiin...
Pysähdyin STOP-merkin taakse. Vastapäisestä suunnasta risteystä lähestyi auto ja kuljettaja hiljensi vauhtia omaan STOP-merkkiinsä, vilkuili kiireisen näköisenä puolelle ja toiselle ja kääntyi pysähtymättä oikealle. Hänellä oli varmaan kiire. Käännyin vasemmalle hänen jälkeensä ja kiihdytin vauhdin kahdeksaan kymppiin. Stopista läpi ajanut auto mateli keskiviivan tuntumassa reilua kuutta kymppiä. Hmm.
Kiire on suhteellisen pohdiskeltava käsite. Joskus kiire saa ihmisen tekemään hätiköityjä päätöksiä ja niistä ei yleensä hyvää seuraa. Hössätään ja hässitään moni hyvä asia pilalle ja päin seiniä. Joskus taas kiire jouduttaa asioita ja sopiva kiire pitää yllä virkeää maailman menoa. Monesti taas kiire ja kiireettömyys kulkevat käsi kädessä aivan kuin tuossa risteyksen pysähtymättä ylittäneen autoilijan tapauksessa. Jos paikalle olisi sattunut poliisi, kiire olisi tullut kalliiksi. Ja varttitunnin pysähdyksen jälkeen kiire vasta olisi alkanutkin.
Mietin tuon autoilijan kiirettä. Mistä se johtui? Halusiko hän ylittää risteyksen juohevasti, kun kerran näki, ettei kukaan lähestynyt vasemmalta? Oliko hänellä varattu aika terveyskeskuksen laboratorioon kahdeksaksi? Hän katsoi aamulla uutiset ja säämies varoitti liukkaasta kelistä. Katsoiko? Koska hän ei uskaltanut ajaa kovin lujaa vauhtia, hänen piti ottaa puuttuvat sekunnit ajamalla stopista läpi. Niinkö siinä kävi?
Kiire on ajan säästämistä. Kyllä meillä jokaisella pitäisi olla aikapossu, josta aikaa sitten voisi vaikka veistenkärjellä kapeasta aukosta ulos urkitella. Ei tarvitsisi aikaa ihan henkensä kaupalla säästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti