On tärkeää heti aamulla tietää, miten Amerikan mantereella on jääkiekkoa edellisyönä pelattu. Analhaimin Ankat löi Detroitin Punasiivet mennen tullen, kun Petrov pyöritti ja niin edelleen. Eikä siinä vielä kaikki. Heti perään kerrotaan amerikkalaisen jalkapallon tuoreimmat kuulumiset ja kohta ollaan seuraamassa kaksi ja puolimetristen mustien miesten koripallonpelaamista ja pian matkataan golfareitten mukana toisessa päässä mannerta eikä aikaakaan: jo syöttää valkohousuinen mies polvi koukussa kierrettä kummulta kohti häkki päässä kyyköttävää miestä. Ja tämä kaikki aamu-uutisten jälkeen. Kotimaassakin on urheiltu, mutta ei siitä ehditä juuri kertoa muuta kuin, että Palanderin jalka on taas kipeä.
Töihin ajellessa on aikaa pohdiskella tärkeitä asioita. Urheilu-uutisten innoittamana mietin, minkä nimisiä urheiluseuroja Nivalassa voisi olla. Edellisyönä jääkiekkoa oli valtameren takana pelannut mm. St Jose Sharks. Meillä on täällä muutama tunnettu suku, joiden nimeä käytetään säälimättä aina, kun vaan suinkin voidaan. On Kallio, Saalasti, Vilkuna ja ehkä tulevaisuudessa Sailas. Jääkiekkoseuran nimi voisi olla Pyhän Joosen Lampaat. Olihan Joose Vilkuna eläissään tunnettu lampaankasvattaja. Jalkapalloseuran kannattajajoukko voisi huutaa villahuivit suoraksi vedettyinä kentän reunalla: Koooooooooooooool laijoooooooooooon! Kallion nimestä voi mainiosti vääntää englanninnoksen Callion tai siis Call Lion. Naisten pesäpallojoukkueen pelipaitaan painatetaan jo seuraavaksi kesäksi vihreäkeltaiset tekstit: Sailaan Kauliit: naispesäpalloilijat kun juoksevat kauriinketterästi pesältä pesälle.
Sarjatasolla täällä ei vielä salibandya pelata, mutta joukueen voi siitä huolimatta nimetä valmiiksi. Se on luonnollisesti Saalastin Salibändi. Ja kun pojat/tytöt iltaisin ajelevat harjoituksiin, koko kylä puhuu Saalastin Salibänditreeneistä. Siellä on aina hyvin opettavaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti