Rovaniemen käräjäoikeus haki Konepaja Kolehmainen Ky:n konkurssiin kahdenkymmenen tuhannen euron verovelasta. Lakimiestoimisto Hälinen&Pojanpoika realisoi Konepaja Kolehmaisen omaisuuden, mutta omistaja, Kalevi Kolehmainen jäi vielä velanpuolelle kymppitonnin verran. Eipä hätää. Ulosottoapulainen Markku Martela onnistui kuin onnistuikin myymään Kolehmaisen isältään perimän rantatontin Kemijoen varresta kymppitonnilla, vaikka tuo tontti oli arvioitu edellisenä kesänä yli 50.000 euron arvoiseksi. Kalevia vitutti suunnattomasti, kuten hän itse asian ilmaisi.
Lakimies ja ulosottoapulainen tilittivät laillisesti Konepaja Kolehmaiselta ja Kalevilta saamansa kaksikymmentätuhatta euroa veroviranomaiselle eli valtion pohjattomaan kassaan. Nuo eurot jäivät kasan päällimmäisiksi.
Tuli valtiolla palkanmaksun päivä ja vähän tukiakin jaeltiin samoihin aikoihin. Saipa muuan kansanedustaja palkan tililleen ja maksettiinpa hänelle hyvän miehen lisänä vähän avustajanpalkkiotakin. Pitihän hyvällä miehellä renki olla. Palkan lisäksi parikymmentä tuhatta euroa siirtyi tililtä toiselle. Nuo Kolehmaisen konkurssipesästä ja yksityisestä rantatontista irti revityt rahat siinä vaihtoivat tiliä varsin juohevasti. Mutta eipähän kansanedustaja kuitenkaan tuolla avustajanpalkkiorahalla renkiä palkannut, vaan siirsi rahat maan tavan mukaan toiselle tilille, perustamansa yhdistyksen vaalirahastoon. Eihän sitä tiennyt, vaikka vielä parin vuoden kuluttua uudestaan eduskuntaan pyrkisi. Silloin taas tarvittaisiin tukevaa vaalikassaa.
Kalevi Kolehmainen katsoi Kemijoen rantatörmälle ja näki isänvainajansa siellä rantavitikkoa perkaamassa. Kuvitteli vain.
- Mie taijan mennä hirthen.
Ja niin meni Kalevi Kolehmainen köyhäksi kynittynä köyden jatkoksi - maan tavan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti