Pohdiskelimme ajan hintaa. Jos kymmenen miestä istuu joka aamu puoli tuntia kahvilassa juttelemassa joutavia, se maksaa kahden kympin tuntihinnalla satasen. Jos taas yksi mies makaa päivän sairaana poissa pelistä, hinnaksi saattaa tulla tuhansia euroja vähän siitäkin riippuen, missä mies makailee: kotona vai teholla. Halpaa on siis kahvilla istuminen.
Kirkkoherra kertoi lukeneensa slow city-ideasta ja totesimme, että Nivala on tällainen slow city. Heinävesi kuulemma on vielä enemmän slow city. He ovat päättäneet joskus jopa hakea tuolle virallista statusta, mutta eivät ole kovin kiirettä pitäneet.
Matkailua pitää kehittää aina. Mielestäni tänne voisi hyvinkin tuoda kovilla pakkasilla turisteja Heikkilän peltoaavalle lakeutta ihmettelemään. Olisi aikamoinen kokemus neliökilometrien puuttomalla aavalla seistä koillistuulessa lyhyissä kalsareissa.
Jossakin osassa Japania kuolemaa odottavat vanhukset kiipeävät talven tullen vähissä vaatteissa vuorille kuolemaan. Eivätpähän kuulemma jää nurkkiin haisemaan. Jonkun mielestä tuossa kohdin voisi olla tuotekehittelyn paikka. Kun vainajat täytyy jossakin vaiheessa kuitenkin saattaa haudan lepoon, nuoret voisivat näillä ikään kuin kelkoilla lasketella alas kaupunkiin myöhemmin talvella kovilla pakkasilla:
Liu lau laskiaista,
vanhan muorin tappuraista,
onko rokka keitetty,
voita päälle heitetty?
Makaaberia on joskus tuotekehittely. Ei ole vanhan kuolema leikin asia. Jos ei liene aina niin elämäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti