Viliku-Joosen tukkimetsä vähän harveni, kun piti saada perseen alle uusi motskari.
Siitä pitäin asfalttia huus renkaan alle blues.
Villasukat puvun kanssa päälle puettiin, ja puku päällä kouluun tultiin niin kuin sovittiin.
Tais olla seitkytluku melko uus, kun soi juhlapuku-blues.
Turpiin tuli Tuiskulassa, silmä musteni, kun puskan takaa pikkumiehen nyrkki heilahti.
Aamusella Suoma-äidin suuss´ kuultiin ”herra siunaa” –blues.
Joka ukko tuntee vanhan Pablo Picasson, harvan kunnia on nimi Viblo Vicasson:
nääs kuvistunnin kuutiossa kuus lukee V. Vicasson blues.
Samarin saa hymyhuulet korviin taipumaan, kun koko pussi kuivaan suuhun noin vain kaadetaan.
Vatsahappo neutraloituu - muusta viis nyt siis soi blues.
Muilun Hanskin Simca tonni kurviin kiihdyttää. Pottupellon vakosia vielä syventää,
öljykanisterikiljun höyry suussa maistuu Hävöliini-blues.
Peltikatto kolahtaa ja ulos vilahtaa ikkunasta vilkkuu miehen pää kuin pellavaa.
Lea huutaa: takaisin nuo luus saa: soi ruotsalainen blues.
”Nyt ei ehdi millään enää suuntaa vaihtamaan. Pakko mennä katon kautta namut hakemaan.
On kiire Postipankkiin.” Mikki-Muussin jälkeen soi taas blues.
Mehtä-Veskan Mikkihiiri-pastilli nääs on jälkiruoka, välipala, aivan ehdoton.
Rasioita markalla saa viis tai kuus, soi Karhukoplan blues.
Romantiikka roihuaa kuin liekki sytkärin, neidon tuli syttyy tai jää syttymättäkin.
Lemmen kaipuun hehku palaa kuussa, mutta maassa soi vaan blues.
Kaks vanhaa poikaa istuu järven rannalla, voi kun toinen olis nainen rannan sannalla.
Aurinko jo nousee, takaa huussin kuuluu aikamiehen blues.
Blues on kirjoitettu ystävälleni Vipelle. Riimi ei aina täsmää, muttei se ole tarkoituskaan. Ajatus täsmää aina. Ja vaatii taitoa laulaa tämä blues niin kuin bluesin laulaminen aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti