Kun aivastus tulee, sitä ei pysäytä mikään. Ei edes väkivahva hissikoneisto. Astuin kahdeksannessa kerroksessa hissiin ja lähdin tyytyväisenä matkustamaan alaspäin. Nenässä kutkutti. Vetäisin ensimmäisen hätäisen aaaahhhhni sisään ja samalla hissinovi aukesi. "tsiiiih!" Arvokas rouva ja keskikokoinen perhe astuivat hissiin todistamaan nuhimistani. Aika ahdasta tuli.
"On tämä sikainfluenssa aika harmillinen tauti." En tuota ajatellut ääneen sanoa, mutta sekin vain tuli kuin aivastus tai Jäätteenmäen faksi. Kylläpäs minä olinkin ilkeä. Mutta aika paljon tilaa tuli. Arvokas rouva painoi päänsä alas ja nojasi tiukasti hissin takaseinään. Keskikokoinen perhe katseli kuka minnekin, muttei minua. Nuhat tarttuvat pisaroina, eivät katsomalla. Tuota en kuitenkaan enää ääneen sanonut. Niin sikamainen en sentään ole. Minäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti