Ihminen on aivan ainutlaatuinen eikä kukaan muu. Sanotaan usein, että joku muistuttaa jotakin toista. Joku voi olla jonkun toisen näköinen, oloinen, tyylinen, tajuinen, värinen... Mutta useimmiten tuo "muistuttaminen" tarkoittaa ulkonäöllisiä, aistein havaittavia asioita.
Mutta joku voi muistuttaa toista vaikkapa vetovoimansa takia. Ihmisen viehätysvoima voi muistuttaa toisen ihmisen viehätysvoimaa, vaikka ihmisissä ei muuten olisi mitään yhteistä; ei näössä, sukupuolessa, liikkeissä, pukeutumisessa. Ihmisestä voi pitää aivan erikoisella tavalla. Ja joskus tapaa jonkun toisen ihmisen, josta pitää hieman samoin. Hieman samoin. Ei kuitenkaan aivan samoin. Tuokin jo todistaa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Tuoksut tuovat mieleen menneitä tapahtumia, kesiä, talvia, lomapaikkoja, ruokia, mausteita, viinejä - ja ihmisiä. Kun tunnen ihmisen tuoksun, kukaan muu ei tuosta samasta tuoksusta, samasta ihmisestä voi tunnistaa samoja muistikuvia. Kukaan muu ei voi sanoa kuin minä sanon mielessäni: "Sinä muistutat toissa kesää." Tai: "Sinä muistutat Piazza Navonaa vuonna 1997 heinäkuisena iltapäivänä."
1 kommentti:
Muistan Rooman ja Navonan 97.
Lähetä kommentti