"Viime vaalikaudella..., joten sori, pojat"

Kuvitellaanpa, että tämä olisi satua. Meillä on hieno maa, jonka pienen armeijan urheat miehet olivat taistelleet itsenäisiksi joskus kauan sitten. Tuon pienen armeijan suuren voiton ansiosta tämä hieno maa muuttui vieläkin hienommaksi, yhdeksi maailman parhaista. Kuvitellaanpa, että täällä olisi kaikki hyvin ja kaikilla olisi hyvä tahto ja mukava olla. Tänne olisi rakennettu hienoja kaupunkeja ja ihmiset pitäisivät ne siisteinä ja kauniina. Ihmisillä olisi yhteisiä ponnistuksia ja yrityksiä ja nämä yritykset tuottaisivat vaurautta kaikille, niillekin, jotka joskus tämän maan olivat taistelleet urhoollisesti vapaiksi. Kuvitellaanpa, että nuo pienen armeijan urhoolliset miehet olisivat niitä kaikkein tärkeimpiä ja arvostetuimpia. Kaikki pitäisivät heistä hyvää huolta ja tarjoaisivat kaikkea maallista hyvää. Siihen olisi aivan mainiot mahdollisuudet, kun yritykset tuottaisivat hyvin ja menestyisivät. Kuvitellaanpa, että yrityksillä olisi hyvät ja oikeudenmukaiset johtajat, jotka haluaisivat jakaa tasapuolisesti yhteisen hyvän ainakin kaikkien niiden kesken, jotka sen olivat mahdolliseksi tehneet.
Kuvitellaanpa, että tuo olisi satua, niin ei tule niin kovin paha mieli. Nyt meillä on hieno maa, yksi maailman parhaista. Meillä on kauniita kaupunkeja ja hyvin menestyviä yhteisiä yrityksiä. Mutta johtajat eivät kuitenkaan halua jakaa yhteistä hyvää kuin keskenään. Päättäjät sanovat, ettei ole varaa antaa rahaa ja hoitoa ja tukea ja apua niille muutamalle tuhannelle sotaveteraanille, jotka kaiken tuon ansaitsisivat, kun ei ole budjetissa rahaa. He sanovat myös, ettei ole mahdollista puuttua yritysjohtajien kähmintään, kun sopimukset on kirjoitettu viime vaalikaudella. Ja kun sopimuksia tulkitaan, miten halutaan, niihin ei puututa, vaikka voitaisiinkin. Kaveria ei jätetä.
Mitä tapahtuisi, jos nuo pienen armeijan urhoolliset, harmaat miehet sanoisivat nyt, että tuo suuri voitto tulikin viime vaalikaudella eikä se enää päde. He kirjoittaisivat paperin, jossa lukisi: "Tällä sopimuksella mitätöimme viime vaalikauden suuren voittomme vihollisesta ja luovutamme maamme kaikin oikeuksin..." Ehkä silloin huutaisi suuri ääni: "Ei kai kaveria sentään jätetä!" Taisi olla ministerin ääni - vai oliko se jonkun kalliin johtajan.