"Jumala on kaikkitietävä ja kaukaa viisas." Noin alkaa Tuntematon sotilas, suomalaisen miehen sota- ja kärsimyskertomus.
Sunnuntaiaamuna seisoin suihkussa ja seurailin kevätturran muurahaisen päätöntä vaellusta kylpyhuoneen seinälaatoilla ja aikani sitä katseltuani painoin tuon viattoman luontokappaleen sormellani laattaa vasten mustiksi muruiksi. Olin toteuttamassa suurta suunnitelmaa. Sanotaanhan kaiken täällä ajassa tapahtuvan olevan osa Luojan suurta suunnitelmaa.
Luetaanpas sitten vähän uutisia taas. Mies kuvaa kännykkäkamerallaan teinityttöjä paikallisjunassa Helsingin seudulla ja kanssamatkustaja paheksuu aivan aiheesta miehen tointa. Kukas sen tietää, mihin tarkoitukseen ne kuvat menisivät. Paheksuttu kuvaaja lyö varoittamatta miestä nyrkillä kasvoihin ja kävelee tiehensä. Tyttöjä puolustaneen miehen kasvoihin tulee luunmurtumia. Toisessa uutisessa nuori mies pakenee lievässä humalassa poliisia autollaan ja ajaa kolarin ja kuolee romuläjään. Kolmannessa uutisessa parikymppinen nainen lyö miesystäväänsä leipäveitsellä rintaan ja pidätetään taposta epäiltynä.
Insinööriryhmälle annetaan tehtäväksi suuri suunnitelma: täydellinen elokuvankatselulaite. Ryhmä puurtaa vuosikausia ja laite syntyy kutakuinkin odotusten mukaiseksi. Mutta tekniikka kehittyy ja kehittyy ja vuosi vuodelta laite vain paranee ja kuva terävöityy ja on lopulta osa elävää elämää kolmiulotteisena, tuoksuvana, märkänä, kuumana, kosketeltavana. Mutta tuo insinööriryhmä ei ole kaikkitietävä eikä edes kaukaa viisas, vaan se aika ajoin hajoaa, kasvaa, muuttuu, vaihtuu, kuolee, syntyy uudelleen. Ja kuvasta tulee päivä päivältä, vuosi vuodelta yhä vain parempi. Tuo insinööriryhmä ei kuitenkaan pahoinpitele miehiä eikä naisia tai lapsia, ei lyö leipäveitsellä ketään rintaan, ei ylipäätään anna ihmisen kärsiä minkään takia, vaan pyrkii tekemään elämästä aina vaan mukavampaa ja parempaa.
Miksi kaikkitietävän ja kaukaa viisaan Jumalan keinot suuren suunnitelman toteuttamiseksi ovat niin julmia ja lapsellisiakin? Miksi ihmisten pitää kärsiä ja tulla vaivatuiksi ennen suurta ja yhteistä onnea? Maistuisiko meille lihapulla paremmin ja herkullisemmalta, jos tuotantoeläintä olisi ensin kiusattu vuosikaudet jollakin sairaudella ja sitten vedetty teurasauton perässä rautakettingissä tilalta teurastamolle ja siellä sitten kiduttamalla tapettu ja jauhettu ruokapöytään?
Kamoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti