Kun edellä kirjoitin nimen enteestä, olen kysellyt itseltäni eilen tapaamani miehen nimeä, mutta en ole vielä keksinyt. Toivottavasti en keksikään. Sattui pieni episodi Jyväskylän moottoripyöränäyttelyssä muuan kauppiaan kanssa, Ja näinhän se meni.
Näin tilanteeseen sopivan ostettavan ja kävelin myyntiosastolle. Isokokoinen, poninhäntäpartainen, nahkaliivinen ja voimakkaasti tatuoitu suurikokoinen myyjä tuli kysymään, mitä halusin. Kerroin sen hänelle ja maksoin, mitä mies tuotteestaan pyysi. Maksoin 29 euron ostoksen 50 euron setelillä. Sain euron kolikon takaisin ja mies käveli tiehensä. Ihmettelin, että eikös tuosta nyt vähän enemmän takaisin pitänyt tulla kuin yksi euro.
- Saatana älä nyt hätäile vai pelkäätkö perkele, että mä sun rahat vien.
En siihen oikein keksinyt mitään muuta sanottavaa kuin että ehkä vähän pelkäsinkin. Mies otti taskustaan kahden kympin setelin ja antoi sen minulle. Miksi hän sitten poistui kaupantekopaikalta, kun vaihtorahat kerran olivat hänen taskussaan. Hmmmm.
Vähäinen juttu tuo on, mutta hämmästelen vieläkin, miten voimakkaasti reagoin noihin muutamaan epäystävälliseen sanaan. En osaa selittää niitä itselleni edes miehen habituksella: harrikkamies on kova kundi. En osaa selittää niitä millään. Mutta kai se jotenkin ihmisen älyyn liittyy. Minun ehkä pitää alkaa valaistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti