Jos kerran huhtikuussa sataa lunta ja räntää ja lämpötila on nollan tienoissa, osaapahan sitten arvostaa kesän lämpöä. Ja kun on oikein köyhää ja kurjaa, on sitten mukava nauttia siitä vähän helpommasta sitten, kun sellainen aika tulee. Ja kun särkee selkää niin perkeleesti, on ihana juosta ja maata ja kävellä, kun ei mikään paikka olekaan enää kipeä. Ja kun tulivuori räjähtää nenän edessä, on sitten tosi hauskaa muutaman viikon tai kuukauden tai vuoden päästä, kun kaikki se tuhka ja töhkä on haihtunut ja taas näkee auringon ja taivaan ja kaverinsa ja saattaa löytää jopa kotinsa. Näinhän me ihmiset maksimoimme nautintoa: tuskan ja kivun ja kurjuuden kautta. Mutta sanonpa vain, että paljon mukavampi olisi nauttia ihan vain nautinnon kautta.
Kun aamulla aurinko paistaa, onpas mukava mennä ulos, heittää vaatteet vaikka nurmikolle ja köllähtää viltille tai aurinkotuolille makoilemaan ja maistelemaan vaikkapa jääkylmää...kuka mitäkin. Ja sitten iltasella mennä vaikka elokuviin tai teatteriin tai ystävien luokse kylään. Jaujaujaujaujau. Akku tyhjänä - ei lähde auto käyntiin. Mutta onpahan sitten mukavampi ajella, kun on ensin saanut vaivalla moottorin mukavasti kehräämään. Voi helevettiläinen meitä maan matosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti